Pääkirjoitus
24.10.2018

Lounais-Suomen talousihme

Teksti:
Sampo Rouhiainen

Viime viikolla mediassa tuuletettiin Varsinais-Suomen erinomaisilla työllisyysluvuilla.

”Kasvu on nyt niin hurjaa, että yrittäjiltä meinaavat loppua käsiparit”, hihkui Kauppalehti.

”Se on enemmän kuin kukaan osasi kuvitella”, iloitsi Yle uutisten haastattelema Esko Aho.

Ylen mukaan Suomeen on syntynyt viimeisen vuoden aikana lähes 64 000 työpaikkaa, niistä lähes puolet Lounais-Suomeen. Muualla maassa työllisten määrä kasvoi 2,6 prosenttia. Lounais-Suomi paukautti mittariin 10 prosentin kasvulukeman.

Kasvun keulassa kyntää Meyerin Turun telakka, ja toisena johtotähtenä on Uudenkaupungin autotehdas. Se on lähes 5 000 henkeä työllistävänä Suomen suurin teollisuuslaitos henkilömäärällä mitattuna.

Pakko se on myöntää, että moinen menestys on kääntänyt omankin takkini. En juuri innostunut ajatuksesta, että valtio lähtee pönkittämään kaatumassa olevaa vanhaa jättiläistä, mutta Turun telakan pelastaminen näyttää ainakin toistaiseksi olleen mallisuoritus valtiollisesta väliintulosta.

Vaikken erityisemmin ole kiinnostunut laatuautoista tai arvosta ruotsinlaivojen Pirkka-luksusta, varsinaissuomalainen nurkkapatriootti sisälläni tuntee ylpeyttä menestyvästä teollisuudesta.

Tavallaan kotiseutuylpeyteen on myös järkisyynsä. Se, että Turun seudun taloudessa menee hyvin, takaa sen, ettei kaikkien valmistuvien tarvitse lähteä pääkaupunkiseudulle työnhakuun. Uudet veronmaksajat mahdollistavat Fölläreiden kaltaiset kaupungin elävöittäjät ja hyvä #pöhinäkeskus activity pitää kaupunkimme mielenkiintoisena vaihtoehtona opiskelupaikkaansa valitseville nuorille.

Mutta varsinaissuomalainen kasvuihme on syntynyt pelkällä lainalla. Lainalla, joka on otettu ehtoja kyselemättä ympäristöltä ja tulevilta sukupolvilta. Rakennamme nimittäin markkinoille ilmastonmuutosta pahentavia tuotteita, jotta meillä olisi työtä ja hyvinvointia tänään. Toivottavasti käytämme tämän tuoton niin, että tulevat sukupolvet osaavat arvostaa valintaa, joka tehtiin heidän puolestaan. Valinnan seurauksia he tuskin tulevat arvostamaan.

Lounais-Suomen kasvuihme ei ole kestävää sorttia, mutta saattaa olla, että se ei ole kestävää edes pelkillä taloudellisilla mittareilla. Entä jos muun maailman johtajien selkäranka koostuu aavistuksen vähemmän seteleistä, ja biotalouspuhe ei läpäisekään bullshit-filtteriä ilmastoneuvotteluissa?

Miten silloin käy maan, joka on ripustanut tulevaisuutensa polttomoottorilla puksuttaviin luksustuotteisiin ja hiilinielujen hakkaamiseen vessapaperiksi ja pahvilaatikoiksi?