Kolumni
27.11.2013

Lyhyempää kulttuuria, kiitos

Netti tuhosi keskittymiskykymme, ja lyhytjännitteinen kaikki mulle heti -asenne ohjaa kulttuurin tuotantoa. Eikö niin? No ei. Ainakaan, jos katsoo elokuvien, kirjojen ja pelien nykymittoja.

Hollywood-leffan pituus on asettunut kahden tunnin tienoille. Iron Man 3 kestää 130 minuuttia, Man of Steel vartin pidempään. Tarantinon Django Unchained vie kolme tuntia, eivätkä Hobitin osat jää paljon jälkeen.

Kirjallisuudessa 2000-luvun jättimenestyksiä ovat paksut trilogiat (Fifty Shades of Grey) sekä tutut tuhatsivuiset sarjat: Harry Potter, Twilight ja Game of Thrones. Miten tällaisia tekstimassoja ahmivia ihmisiä voi pitää keskittymiskyvyttöminä sinkoilijoina?

Alkusyksystä julkaistiin historian tuottavin konsolipeli Grand Theft Auto V. Keskimääräinen aika sadan prosentin läpipeluulle on 71 tuntia. Muihin viime vuosien peleihin itselläni on mennyt läpipeluukertaa kohden joskus 66 tuntia (Resonance of Fate) tai peräti 82 tuntia (Skyrim).

Tämäkö on kriitikkojen halveksumaa pinnallista pikavoittokulttuuria?

Pop-kulttuuria hallitsee oletus siitä, että pituus vastaa laatua. Tämä oletus on suurempi ongelma kuin väitetty lyhytjännitteisyys.

Kun elokuva kestää puolentoista tunnin sijaan kolme tuntia, ajatellaan, että katsoja saa tuplasti vastinetta rahalleen. Kun pelin tarina kestää 40 tuntia, seuraavaa peliä ei tarvitse ostaa ihan niin nopeasti, kuin jos peli olisi "vain" kymmentuntinen.

Se kymmentuntinen peli vaan on usein mieleenpainuvampi kuin kuukauden mittaiseksi venytetty. Yhden illan juttu, sanotaan, vaikka PS3:n terapeuttinen indie-peli Journey, tekee helposti suuremman vaikutuksen kuin pöhötetty AAA-budjetin burgerimaraton.

Paras katsomani scifileffa vuosiin on Shane Carrothin Primer. Se hoitaa asiansa tunnissa ja vartissa. Lisäminuutit olisivat laskeneet elokuvan tehoa.

Sanotaan, että runouden kirjoittaminen on vaikeampaa kuin novellien. Niiden kirjoittaminen taas on vaikeampaa kuin romaanin.

Lyhyys vaatii taitoa. Se on myös kiinnostavampaa.

Joten lyhyempiä kulttuurituotteita, kiitos.

Pontus Purokuru

Kirjoittaja on mieluummin sprintteri kuin kestävyysjuoksija.