Kolumni
29.11.2012

Maailmanlopun moniosaajat

Työhakemusten loputtomille listoille eri taitojen vaatimuksista on jo naureskeltu pitkään. Se, että opettelemme työelämän vaatimusten mukaisiksi superihmisiksi, on vain yksi askel elinikäisellä oppimisen polulla. Vanhana sitä vasta tarvitseekin osata soveltaa. Oppia ikä kaikki.

Se on hyvä, että mattiapuset ja muut yläluokan patriarkat patistavat nuoria innovatiivisiksi moniosaajiksi. Joillain erikoistaidoilla meidän on korvattava suurten ikäluokkien eläköitymisestä syntyvä työvoimatyhjiö ja heidän jälkeensä jättämä jättivelka. Sekä se ympäristö- että valtion velka.

Meidän ei kuitenkaan kannata marista setien neuvoista kehittää osaamistamme. Kannustaminen on kaikki omaksi parhaaksemme. Totta kai he hyötyvät siitä, että olemme uutteria ja taitavia työntekijöitä ja kartutamme isänmaamme verokirstua raatamalla voimiemme rajoilla. Innovatiivinen ajattelu ja yrittäjähenki tulevat takuulla tarpeeseen työnantajiemme kannalta.

Pyyteettömään ahkeroimiseen ja joustamiseen totuttautuminen työuran aikana palvelee kuitenkin eniten meitä itseämme. Kun joskus 80-vuotiaina pääsemme lepäämään oravanpyörästä, meidän on pärjättävä omillamme. Silloin on turha enää odottaa valtiota apuun. Hyvinvointiyhteiskunta on silloin vain muisto kaukaa lapsuudesta. Nykyisenlaisen taloudellisen ja poliittisen kehityksen jatkuessa emme voi olettaa saavamme valtiolta sinne maksamiamme veroja takaisin. Silloin innovatiivisen moniosaajan taidot tulevat tarpeeseen.

Myös presidentti haluaa opettaa kansalaisilleen ihan tavallisia asioita. Sen sijaan, että hän opettaisi meidät heräämään ajoissa ja nostelemaan kadulle heitettyjä roskia, hänen kannattaisi perehdyttää alamaisiaan hoitamaan läheistensä sydänleikkaukset ja laatimaan naapuriemme tuotantolaitosten ympäristöselvitykset. Nämä taidot ovat paljon hyödyllisempiä siinä tulevaisuudessa, jossa köyhyys on poistettu opettamalla köyhät toimimaan keskiluokan tehokkuudella.

On keksittävä keinot omin neuvoin liikkumiseen, vaikka titaaniniveliä kolottaa. On järkeiltävä, miten lapsenlapsenlapset saatetaan maailmaan kotioloissa. Innovoitava keittiön tulipalo sammuksiin ja tiimityöskennellä vähäinen omaisuus suojaan vandaaleilta.

Tämä kaikki on ollut luonnollinen osa arkipäivää lapsena susia koulumatkoillaan väistelleille keski-ikäisille. He ovat tottuneet pärjäämään omillaan. Eivät he kiusallaan meitä patista menestymään ja kasvuyrittämään. Se on kuulkaas kaikki meidän omaksi parhaaksemme vaan. He vilpittömästi haluavat, että kerrankin olisimme aiempaa sukupolvea parempi sukupolvi. Sehän on heidän, eläkeläisten, etu.

SAMPO ROUHIAINEN

Kirjoittaja on Tylkkärin toimittaja.