Kolumni
02.09.2011

Mahdollisuuksien syksy

  • Kuva: JAAKKO HEISKANEN

Syksy saapuu mukanaan ystävämme opiskeluarki. Tuon tuosta kuulee kommentteja siitä, kuinka masentavalta tuntuu, että kesä päättyy. Itselleni opintojen jatkuminen sen sijaan on aina ollut todella upea asia, vaikka kesäkin on tietysti oma lukunsa.

Syksyn aloitan sillä mielellä, että edessä on jälleen runsaasti mahdollisuuksia, joihin tarttua. Yliopistoympäristö monine toimintoineen tarjoaa noita mahdollisuuksia rikkaasti, ainejärjestöt ja ylioppilaskunta omine mausteineen. Upeinta ovat kuitenkin ihmiset, joiden kanssa pääsee jälleen laajemmin vuorovaikutukseen.

Kaupungin mittakaavassa mahdollisuudet vasta monet ovatkin. Jos löydän Porista itselleni

mahdollisuuksia vähintään kaksin verroin niin paljon, kuin mihin resurssini antaisivat myöten, väitän, että Turusta niitä vasta löytyykin.

Muistan ajan, jolloin luin mahdollisuuksiin tarttumisesta, mutta mietin, mistä muka moisia löytäisin. Tämä taitaa olla aivan yleinen näkökulma asiaan. Asennettani muuttamalla en nykyään muuta näekään kuin mahdollisuuksia toisensa perään. Valtavan meren, josta ammentaa paras saalis.

Tärkeintä oli ehkä rohkaistua ja avartaa maailmankuvaansa. Nykyään ajattelen esimerkiksi, että en voi lausua kovin pitäviä mielipiteitä asioista, joita en tunne. Se on ajanut minut aivan mielettömien harrasteiden ja elämysten pariin.

Porissa olen istunut Ylioppilasyhdistys Pointerin hallituksessa, päätoimittanut ylioppilaslehti Pointtia, ollut mukana kauppatieteen opiskelijoiden ainejärjestön, PorKyn, riennoissa, työskennellyt kaupungilla osallistuen mahtavaan SuomiAreenaan, tutustunut Polsan luotoon ja Juseliuksen mausoleumiin sekä löytänyt porilaisen aarteen, jota myös Opiskejiatalo Saikuksi nimitetään. Siinä on vain ripaus niistä mahdollisuuksista, joihin olen tullut tarttuneeksi, ja jotka ovat olleet omiaan ruokkimaan lisää mahdollisuuksia.

Nykyään näenkin, että kyse ei ole siitä, etteikö mahdollisuuksia olisi, vaan omasta asenteesta. Muuttaessani Tampereelta Poriin tätä kirjoittaessa alle vuosi sitten kuulin monta kommenttia siitä, miten kauhea kaupunki on kyseessä. Kantani tuolloin oli, että kyse kai pikemminkin on omasta asenteesta. Tänä päivänä tuo asenne on tehnyt alle vuodessa Porista minulle kaupungin, jota voisin väittää toistaiseksi Suomen parhaaksi.

Ehkä olen vähän ihastunutkin Karhukaupunkiimme.

Testaa viikon ajan olla utelias ja avoin. Näet tuhansittain mahdollisuuksia. Tartu kiinni ja nauti! Vaihtoehtona tarjoan kaavoihin kangistumista ja kapea-alaista katsantokantaa sekä katkeroitumista keski-ikään mennessä ja eläkeharrasteeksi säännöllisiä yleisönosastotilityksiä.

JANI WAHLMAN

Kirjoittaja on Porin ylioppilasyhdistys Pointerin

viestintävastaava ja Porin ylioppilaslehti Pointin päätoimittaja.