Kolumni
24.04.2010

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Moi. Miten pääsis maisteriksi ilman et pää hajoais ja rahat loppuis?

Yks tälläne Virtane vaa

Ymmärrettäväähän on tämä ajan kuluttava ilmapiiri ja keinupiiri ja sellainen olo, että onko minusta, mutta ei hätää, osasit kääntyä oikein neuvontatiskin puoleen; KYLLÄ, minä olen alan, ja kaikkien alojen myös, asiantuntija, ekspertti ja aikamoinen eli toisinaan suurempi signore. Niin, arvoisat lukijani te rakkaat vadelmani tavan marjojen joukossa, ette ehkä tienneet, että Toivo on moninkertainen maisteri, suurmaisteri sanottaisiinko sekä eräiden alojen erikoistirehtööri, oikea oltermanni! Olen suorittanut, mikäli muistini palvelee minua korrektisti, käytännöllisen maantieteen, epäkäytännöllisen semiotiikan, symboliikan, energiahoitotieteen sekä yleisten ja hyväksi havaittujen tapojen ynnä käytänteiden maisteritutkinnot. Kehultahan kehu voi haista, mutta tutkintojeni suorittamiseen kului aikaa noin kolme vuotta, eikä edes tullut liki hiki, vaikka teki samalla kahta työtä ja pelasi iltaisin lisätienestien varjolla totoa ja Afrikantähteä ja Heitä sikaa. Oli se elämää se maisteriopiskelu; Vintterin vahaa, huusivat professorit ja taputtivat nahkasalkuillaan Toivoa selkään ja sitten toisiaan selkään ja sitten taas Toivoa selkään.

Oli se hurjaa aikaa, vanhalla Remingtonilla naputtelin graduja keväisin ja syksyisin tahkosin ruotsia ja latinaa ja alkemiaa ynnä jumaloppia että mannermaista filosofiaa, kas Toivo se ymmärsi, että kyllä kieli on aina kieli, sillä pärjää kaikkialla ja tullissa ja joskus kiperissä tilanteissa aamuisin. Oli ruutuvihot, mustekynät ja sulka hatussa, komiasti helkkyi laulu sekä tovereiden kesken kumotut täydet punssilasit ja skånelaiset ja frankkien linnaviini. Oli se vipinää se opiskeluaika, akvaviittia naisten sylistä ja naisia akvaviitissa, ja ne tanssiaiset Talvipuutarhassa, siellä vilkkui nilkka ja moni muu.

Tentaamit ja kalkkipitoiset kalliot, niitä civikset ja beaanit pelkäsivät täristen kuin tytinä tohtorskan joulupedissä. Mutta jo tuolloin Toivo ymmärsi, että eihän tässä huolta suurempaa, riittää vain kun on tarpeeksi älykäs, johdonmukainen ja ymmärrykseltään cime. Ei elämässä ole mitään hätää, vaikka tuhkaa sataa taivaalta, kapitalistit imevät toisten mehut ja pekaanipähkinät eivät mene tasan, sillä sellaiset ovat vain riparoiskeita, jotka lähtevät pesemällä.