Kolumni
22.10.2009

Maisteri Toivo Suulas vastaa

  • Maisteri Toivo Suulas

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Toivo, mitä mieltä olet huippu-urheilusta? Onko siinä mitään järkeä, että yhteiskunnan varoja syydetään kahmalokaupalla muutamien ihmisten hyväksi samalla kun leipäjonot kasvavat ja yhteiskunnan vähäosaisimmat kärsivät porvarihallituksen ikeessä?

nimim. huolestunut oppositio

Toivo, tuo syvänmeren jalokala, rakkauden joditon vuorisuola, nougat-jäätelö aikuiseen makuun, hellyyden osoitus sormella, lemmen maalaisgouda ja ruhtinattarien unessa viinirypäleitä polkeva valkolakki ilman moitteen sijaa on hän, tuo pehmeiden sanojen portugalilainen neilikkalähettiläs, Afroditen backgammonkaveri ja Eroksen kummisetä, mies vailla synnin kaapua, kiihkon hellä tulkitsija ja Rudolph Valentinon eurooppalainen peilikuva rakeisella kankaalla, saveen valettu salskea persialaisfiguuri, persoona, jonka säihkyvä valo heijastelee marmorin pinnasta kuin vastapestyn Trikolorin kajo, hän on kultainen leikkaus ja Michelangelon kadonnut pronssikopio Davidista, hipullinen Lapin taikaa, magnifique et chic élégant, Giotton inspiraatio ja tanssiaisten puheenaihe ynnä salonkeihin kätketty seitsemän oikein, tuo modernismin vastustamaton kallioleikkaus, särmä, suloisen ihana ja kertakaikkisen hurmaava mies ei juurikaan pidä urheilusta.

Sen sijaan pitää Toivo uhkapeleistä; suosikkina nostettakoon verkapöydällä vanha kunnon Heitä sikaa –peli, jonka aiheuttama jännitys ja kiihkeä koukutus on jotain niin käsin kosketeltavaa, ettei sitä kehtaa leikata edes veitsellä. Ah, kuinka hermoja raastavaa onkaan hakea riskillä tuplaetupotkaa kun muutamalla siansyltyllä ja tavallisella etupotkallakin voisi hoitaa homman tyylikkäästi saketin taskuun.

Entä voiko mikään tunne olla niin ravisuttavaa kuin heittää ratkaisevalla heitolla kinkkukohokas, tuo sikapelin Pekka eli Jopi Jalkapuoli, hiki valuu, kyyneleet valuvat, Tonava itkee, savupiipusta ei tule valkeaa savua, ei ottanut poika opiksi, arg, sanoi kemisti. Olisipa tullut edes läskilortti tai pelkkää pekonia, mutta ei kinkkukohokasta, ei sitä kuuluisaa tyhjää arpaa, rosvosektoria, juuri silloin, kun sankarin viittaa sovitettiin hartioiden päälle. Heitä siis sinäkin sikaa, kasta grisen ja unohda murheet mammonat.

Kysy Toivolta, jätä kommentti alle.