Kolumni
02.09.2011

Metsurien invaasio

  • Kuva: LAURI HANNUS

ROCKTÄHDET ovat aina päättäneet, miten tavalliset ihmiset pukeutuvat. Sinunkin vanhempasi näyttivät todennäköisesti 60-luvun lopulla Beatlesin inspiroimilta hipeiltä. 80-luvun syntikkapop sai ihmiset vetämään päälleen eksentriset vermeet ja uhraamaan hiuksensa hiuslakan alttarille. Punk-fanien tyyli taas näyttää edelleen siltä, kuin Sex Pistols ei olisi koskaan hajonnut.

USKON vakaasti, että 2010-lukua vahvimmin määrittävä muoti-ilmiö on ruutupaita. Tuo viekas asuste on astunut estradille salakavalasti. Kenties kukaan ei kiinnittänyt sen liikkeisiin sen suurempaa huomiota, koska se vaikutti yksinkertaisesti liian arkiselta. Sitä paitsi, kukapa ei pitäisi ruutupaidasta? Se näyttää hyvältä farkkujen ja tennarien kanssa, sopii niin arkeen kuin baari-iltoihinkin, eikä särähdä kenenkään silmään.

Mutta sillä välin kun sinä ja minä puuhailimme jokapäiväisten askareidemme parissa ja nukuimme yömme rauhassa, ruutupaita odotti. Se oli päässyt aikanaan menestyksen makuun puolivahingossa grunge-artistien vaatekaapeissa, ja janosi nyt unohdettuna paluuta maineeseen. Lopulta se löysi miehen nimeltä Justin Vernon.

Vernon oli masentunut indie-muusikko, joka teki eronsa jälkeen surullisen albumin vanhempiensa omistamassa mökissä keskellä ei mitään. Keikoilla ja promokuvissa mies esiintyi kulahtaneissa ruutupaidoissa. Bon Iver -nimellä levytetyn teoksen ansiosta mies on jo parisen vuotta ollut musiikkimaailman kuumimpia ja cooleimpia ilmiöitä.

Nykyään Vernon ei tietenkään enää asu mökissä. Sama lienee totta miehen useimpien fanien kohdalla, mutta jostakin syystä ulkoinen habitus on jäänyt elämään. Nyt lookiin kuuluu itse paidan lisäksi tärkeänä osana Bon Iverin eristäytymisen teemoja mukaillen surumielinen parta. Toisin sanoen: mitä enemmän näytät murheelliselta metsurilta, sen parempi.

YMMÄRRÄN villityksen todellisen vallan yrittäessäni etsiä Turun keskustan vaateliikkeistä yksivärisiä kauluspaitoja. Niitä on esillä heikosti, ja saatavilla olevista malleista ei löydy oikeaa kokoa. Kysyisin myyjältä neuvoa, ellei hänelläkin olisi päällään tiedätte kyllä mikä.

Luovutan. Ruutupaita on voittanut ja nauraa huonosti hoidettuun partaansa.

Myöhemmin samana iltana päädyn käymään Dynamossa. Kävelen tiskille ja tilaan oluen. DJ soittaa melankolista indietä. Näen kuvajaiseni takaseinän peilistä ja harkitsen sängen kasvattamista. Ylläni on ruutupaita.

TUOMAS JALAMO

Kirjoittaja on mediatutkimuksen opiskelija, vapaa toimittaja ja muodin orja.