Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Kolumni
26.04.2017

Nyhtöpettua katovuosien vatsoihin

Teksti:
Wilhelmiina Palonen

Ennen viime vuosien kasvisruokavillitystä liha sai rauhassa kölliä suomalaisten lautasella. Silloin harvoin, kun sitä oli.

PORKKANASTA TEHTY lohen korvike nousi taannoin hitiksi, kun Ps. Olen vegaani -blogin pitäjät esittelivät porkkalan reseptin. Savuaromi loppui kaupoista ja muutama ravintola otti suolakuoressa paistetut porkkanat listoilleen.

Resepti ja siitä uutisointi keräsivät myös tuskastuneita valituksia. Ensin tulivat soijanakit, nyhtökaurat ja härkikset, sitten vielä tämä. Kun ne kasvikset ovat hyviä, mutta ne voitaisiin pitää kasviksina.

Juhlavuoden kunniaksi kehitelty Suomi 100 -menu esittelee maan ruokakulttuuria lihaisasti. Pääosassa ovat ihan oikea lohi ja karitsa, ja mahtuu listalle ainakin paria muutakin eläintä.

Koska mitäpä muuta me suomalaiset muka olemme syöneet kuin päivittäin lihaa?

 

TURKULAISESSA PAIKALLISLEHDESSÄ Åbo Underrättelsenissa julkaistiin vuonna 1890 kasku. Siinä nuori mies kyselee kauppiaalta vegetaarista makkaraa. Kauppias äimistelee ja pyytää selitystä. Poika vastaa, että sellaisen, jota tavallisesti sanotaan kurkuksi.

Kasvissyönti aatteena on uutta, mutta ilmeisesti kuitenkin niin tuttua, että nauru irtoaa jo. Muutamaa vuotta myöhemmin saman lehden matkakertomuksessa mainitaan Berliinin kasvisravintolat. Juttu saattoi tosin jäädä vain ruotsinkielisten kaupunkilaisten viihteeksi kuten ravinnon aatteellinen pohdinta muutenkin.

Suurimmalle osalle suomalaisista olosuhteet sanelivat silti pakollisia kasvisruokapäiviä enemmän kuin yhden viikkoon. Ruokalistalla oli paljon naurista ja velliä.

 

REILU SATA vuotta sitten suomalaisten ruokavalioon heijastuivat vielä 1800-luvun lopun nälkävuodet. Karjatalous alkoi kasvaa vasta, kun katovuosista oli toivuttu ja huonojen säiden aiheuttamaa epävarmuutta alettiin ratkoa sen aikaisilla keinoilla.

Nälkävuodet saivat Saarijärven Paavon natustelemaan pettua J. L. Runebergin runossa, joka maalasi ihannekuvan suomalaisesta talonpojasta. Mikäs sen suomalaisempaa siis kuin nyhtöherneen järsiminen nyt, kun globaalissa ruokatuotannossa tulevat rajat vastaan.

 

Wilhelmiina Palonen

Kirjoittaja on toimittaja, joka alkaa miettiä päivällistä heti lounaan jälkeen.

Lue lisää

Pidetään homma aitona

Kirjailijoiden keskinäinen nokittelu on osoitus siitä, että kaunokirjallisuus voi olla kilpailulaji siinä missä räppikin. (1/2017)

Huhuja, pizzaa ja verikylpyjä

Sanotaan, että elämme nyt totuudenjälkeistä aikaa. Omaan maailmankuvaan parhaiten sopivia faktoja on kuitenkin suosittu läpi historian. (2/2017)

Yliseksualisoitunut rappioyhteiskunta

Paljas pinta on herättänyt närkästystä vuosikausia. Kyllä ennen vanhaan likainen seksuaalisuus ymmärrettiin lakaista makuuhuoneen oven taakse – ymmärrettiinhän? (3/2017)