Turusta Helsinkiin ja takaisin 30 min välein. OnniBus.
Kolumni
08.04.2015

Opiskelijahuoneblues

Pienen ja nuhjuisen kahvihuoneen merkitys on yliopistolla taivaltaville korvaamaton, tietää Jantso Jokelin.

 

Valmistun tänä keväänä maisteriksi folkloristiikasta, enkä yhtään liian aikaisin. Lisäaika on käytetty, opintotuet kupattu ja tarroja liimattu sinisen kortin jokaiselle neliösenttimetrille.

Tahtomattakin olen alkanut tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä opiskeluvuosista. Mitä tästä kaikesta jää käteen?

Parhaat muistot eivät luonnollisesti liity homeisiin (kirjaimellisesti) luentosaleihin. Ne liittyvät keskusteluihin, naamiaisiin, ekskursioihin, suudelmiin, jatkoihin ja maljapuheisiin. Kaikkeen, missä ihmiset ovat kohdanneet ja jakaneet hetken.

Kun tulin yliopistoon, kulttuurintutkijoilla oli Fennicumilla kahvihuone, josta löysi aina juttuseuraa, vertaistukea tai oluelle lähtijöitä. Ilman vaatimatonta opiskelijahuonetta olisin luultavasti useita ystäviä ja kokemuksia köyhempi.

Kun lähden yliopistosta, kulttuurintutkijoilla on Sirkkalan kasarmin nivelosa. Se ei oikeastaan ole huone vaan aula, jossa ei saa puhua viereisen salin luentojen aikana. En istu siellä koskaan.

On vaikea avata pienen opiskelijahuoneen merkitystä ulkopuoliselle. Siellä istuu aina myös hiljaisempia ihmisiä – niitäkin, joiden tietää kärsivän yksinäisyydestä tai masennuksesta. Kahvitilaan uskaltautuvat myös vanhempien sukupolvien opiskelijat, joita ei parikymppisten bileissä näy.

Ylioppilastalon remontissa vastaavat tilat katoavat muun muassa Lexiltä, Kannalta, P-Klubilta ja Kritiikiltä. Ylelliset tilat ovat hiponeet etuoikeutta. Tilan koolla tai hienoudella ei kuitenkaan ole merkitystä. Sen tarkoitus on taata kaikille mahdollisuus arkipäivän sosiaalisuuteen.

Samassa saneerauksessa häviää myös Koppi, joka on palvellut kulttuurintutkijoiden bile-, harrastus- ja kokoustilana yli 20 vuotta. Koppibileet ovat omien opiskelumuistojeni ydintislettä: siellä on juotu kiljua, laulettu, askarreltu ja väitelty intuitionvastaisista representaatioista.

Koppi on ollut opintieni ainoa pysyvä tila, yhteisön kokoaja ja kaiken kiinnostavan keskus.

Näin monen ainejärjestötilan joutuminen samanaikaisesti saneeraukseen pakottaa pohtimaan tilannetta, jossa monet opiskelijat ovat olleet jo vuosikausia. Tilojen järjestäminen ei ole yksin yliopiston, TYYn, TYSin tai ainejärjestöjen velvollisuus. Sen pitäisi olla kaikkien yhteinen tehtävä.

Tilaongelma on vain osasyy siihen, miksi lähden yliopistosta jyvä hampaankolossa. Lyhytnäköinen lainsäädäntö vie opiskelua jatkuvasti kohti tehotuotantoa. Kiire ja paine korostavat yksilöllisyyttä ja kapea-alaista ajattelua. Pian mikään ei pidä yhteisöä koossa edes taukotilan vertaa.

Eikä kukaan kerro vitsiä Lacanista pohjaan palaneen sumpin ääressä.

Jantso Jokelin

Kirjoittaja on muusikko, toimittaja ja kirjailija, joka luulee olevansa erakko.