Pääkirjoitus
26.11.2021

Pääkirjoitus: Kiitos kaloista

Teksti:
Teemu Perhiö
Kuvat:
Anni Savolainen

Valmistuttuamme pidimme bileet entisten kämppisten kanssa.

Maisterius oli antiklimaattinen siirtymäriitti, mutta ainakin syy juhlia.

Seinille ripustimme pyykkipojilla kuvatulosteita menneistä ainejärjestö­tapahtumista. Valitsimme kattavan otoksen kutsuvieraista ja olimme reiluja: hirveitä otoksia jokainen.

Juhlien jälkeen yksi vieras laittoi viestiä: tuhotkaa kuvat.

Se tuntui hassulta. Olimmehan aiemmin painaneet samankaltaisia bilekuvia ainejärjestölehtien kansiin ja jaelleet niitä pitkin kampusta. Sitä opiskeluelämä oli: porsastelua, josta ei edes osattu olla hiljaa.

Mutta kun siirtyy opinnoista politiikan pariin, näkökulma muuttuu. Siinä pelissä kaikki mahdollisuudet skandaaleihin ovat syöttöjä vastustajan lapaan. Kuka muistaa pyllynläpsinnän tukholmalaisessa yökerhossa?
 

Pitkään yliopisto-opiskelijat ovat saaneet elää muusta yhteiskunnasta irrallaan, omassa ”salaseurassaan”, jossa saa tehdä mitä haluaa. Verivala vain on puuttunut, jos jaettua rikosta ei lasketa.

Enää tuon maailman muureja ei kunnioiteta. On yliopistokirjeenvaihtajia ja uutishaukkoja, jotka kahlaavat internetin kuonakaivoissa kohujen toivossa. 

Julkisuus muuttuu jatkuvasti. Skandaali kerrallaan opiskelijat ovat menettämässä etuoikeutensa hölmöilyyn. 

Eiväthän lehdet tekisi aiheista juttuja, elleivät ne vetäisi lukijoita. Hyper­lokaali myy, lehtituttuni sanoo aina.

Toisaalta kyse on myös siitä, että opiskelijat eivät enää itse jää hiljaisiksi näkemistään epäkohdista. He ovat alkaneet kapinoida konformistista kulttuuria vastaan – sen sijaan että vain jättäisivät osallistumatta juhliin tai tekisivät sen hammasta purren.

Ainejärjestöjen kyvyttömyys vastata muuttuvaan ympäristöön ylläpitää hyvää maaperää kohuille. Sen toi esille Samuli Tikkanen esseessään, joka julkaistiin Tylkkärissä 4/21. 

Jälki on lisäksi rumaa, kun keskustelua ei käydä järjestöjen sisällä vaan niiden ulkopuolelta.
 

Opiskelijaelämän nostaminen skandaalien kentälle kertoo osaltaan siitä, minkälaisia politiikan näyttämöitä yliopistot ovat tänä päivänä ja miten sosiaalinen media on syöpynyt osaksi niitä.

Kohut kertovat siitä, keillä on valtaa ja keillä sitä tulee olemaan.

Ne kertovat siitä, minkälaisia odotuksia kanssaopiskelijat ja muu yhteiskunta suhteemme asettavat.

Ne eivät aina ole kohtuullisia, eivätkä ne välttämättä ole reiluja.

Pitää osata lopettaa ajoissa.
 

Lue lisää

Essee: Pyhä ja muuttumaton monoliitti – ainejärjestöt tulevat vielä helisemään kaistapäisten perinteidensä kanssa

Koronan synnyttämä kulttuurinen repeämä on mainio tilaisuus uudistaa järjestöjä jäsentensä näköisiksi, kirjoittaa Samuli Tikkanen essessään. (4/21)