Pääkirjoitus
27.04.2022

Pääkirjoitus: Paine jatkuu

Teksti:
Hermanni Sankelo
Kuvat:
Toimitus

Kuluneet kuukaudet ovat taas osoittaneet omalta osaltaan maailman arvaamattomuuden. Helmikuun alussa pitkän korpivaelluksen päätepiste alkoi siintämään ja asiat loksahtamaan paikalleen. Kampukset avautuivat, kadut elävöityvät ja hymynkareet ilmestyivät opiskelijoiden suunpieliin.

Juuri kun keventyvät rajoitukset alkoivat lisäämään tunnetta paluusta normaaliin, Euroopan turvallisuustilanne muuttui merkittävästi. Venäjä aloitti tunkeutumisensa Ukrainaan. Toivo poikkeusaikojen päättymisestä vaihtui uuteen kriisiin silmänräpäyksessä.

Sotatilanteet ovat synkkiä ja hallitsemattomia asioita. Uutisvirrasta kauhu nousee suoraan silmien verkkokalvoille. Näemme kuvia tuhoutuneista rakennuksista, asekalustosta sekä pakenevista ihmisistä.

Pelon ilmapiiristä sodan keskeltä esiin kohoaa kuitenkin myös positiivisia asioita. Hyvyys saa kasvonsa. Moni on valmis auttamaan hätätilanteessa. Välittämistä ja huolenpitoa osoitetaan sitä tarvitseville. Paljon pieniä tekoja, jotka muistuttavat meitä ihmisyydestä.

Ukrainan tilanne vavisuttaa turvallisuuden tunnetta jokaisella opiskelijalla ja kaikki käsittelevät näitä valtavia asioita omalla tavallaan. On kuitenkin keskeistä ymmärtää, että toiset osaavat tuoda päänsä sisäiset myllerrykset paremmin pinnalle kuin toiset. Muistetaan siis vaihdella kanssaopiskelijoiden kanssa kuulumisia ja kysellä vointia.

Edellä mainitun lisäksi on tärkeää muistaa pitää huolta myös itsestään. Kukaan ei nimittäin ole sataprosenttisen vastustuskykyinen sodasta saapuvalle tietotulvalle. Omasta vapaa-ajastaan saa nauttia ja arjesta irrottautua. Se ei tarkoita sitä, että olisi kuuro toisten kärsimykselle. Huolehtiessaan omasta toimintakyvystään ja jaksamisestaan jää myös enemmän kapasiteettia auttaa muita, kun sille aika on.

Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan päättäjien reagointia muuttuneeseen tilanteeseen. Toivottavasti aikaisemmasta sukupolvikokemuksesta oppia on tarttunut käteen. Suomalainen pärjää aina, mutta opiskelijoiden jaksamisen ahdinko kaipaa muitakin vastauksia kuin kuuluisalla H.Moilasella.

Ei ole varmuutta siitä, kuinka kauan paine tulee opiskelijoilla jatkumaan. Myös tärkein kysymys on yhä vailla vastausta: "Mitä tapahtuu, jos opiskelijoilla sietokyvyn raja tuleekin vastaan?" Siinä vastauksessa kansan ei kannata valehdella itselleen. Siitä ei hyvää seuraa.