Pääkirjoitus
07.04.2021

Pääkirjoitus: Päivästä toiseen samaa eikä vaan jaksaisi vaikka pakko on

Teksti:
Teemu Perhiö
Kuvat:
Anni Savolainen

Kirjeitä jostain.

3/20 Terveisiä täältä Zoomisin takaa, jossa taistelu oli melkoinen, siellä saimme kasteemme ja hyvin pärjättiin, ei yhteys katkennut kertaakaan eikä kukaan tippunut linjoilta, toisessa joukkueessa kaatui monta ja jokunen kone leikkasi kiinni, mutta pian ne saatiin taas käyntiin ja yhteysmestaria pilvessä kiitettiin. 

4/20 Jukkis johti meitä läpi hylättyjen eteiskäytävien ja odotushuoneiden, yhdessä niistä eksyin aivan yksikseen, oli pimeää ja ääni kaikui seinistä, onneksi pian sain yhteyden ryhmään, kaivettiin harjulle poterot ja kaikki oli kartalla. Sitten vinkui ja ilmassa kiersi ääni kuin taivaan urku soi, piti olla hiljaa aloillaan itse kunkin, ja tuli pimeää.

10/20 Muonituspaikalta terveisiä, päivästä toiseen täällä samalla harjulla ollaan niska kyyryssä kiikaroimassa, olemme leiriytyneet tänne jo moneksi kuuksi, korsut on koristeltu viimeisen päälle kun ei muutakaan tekemistä eikä määrättyä paikkaa saa jättää. On uupumusta koko komppaniassa kun päivästä toiseen samaa eikä vaan jaksaisi vaikka pakko on, päivä ja päivä toisensa perään. Lomista on ikuisuus, olisi mukavaa päästä taas teitä tapaamaan.

12/20 Aattoiltana kiikaroitiin ja meillä oli suotimet ja muut härpäkkeet päällä, ilmankostutin tuvassa puhisi, oli löydetty taakse jätetyt kotivarat, niistä kynttilöitä poltettiin ja ryijyjä korsun seinille, ja outoja tarpeettomia hattuja kyläkaupasta kottikärryihin poimittiin, sitten kello 12 pidimme 3 minuutin hiljaisen hetken niiden muistoksi jotka jättivät tämän kaiken kesken.

1/21 Terveiset täältä kotikorsusta, viestin saimme taas koko joukkue että uusin muonatilaus ja postit oli toimitettu toiselle puolelle mäkeä kuin missä tulenjohtue oli, koko päivä siinä meni kun hiihdettiin. Kiitos taas paketista, on ainoa kohokohta päivissä, korsussa jännitys kasvaa silminnähtävästi kun postiaika lähestyy. Kaikille ei kotiväeltä pakettia tullut sen näki mustuneina mielinä, päiväannokset on niin pieniä. 

3/21 Käytiin toissa viikolla venäläisten mäellä, oli tyhjiä taloja, isoja aivan autiona, latuja ei näkynyt enää, mutta mihinpä sieltä enää suksilla pääsisi, tölkkihyllyt notkuivat oli jätetty sinne puhakan kyläkauppaan aivan kuin olisivat kiireessä lähteneet, kaikki paikallaan. Jos sataisi lunta vielä puolikin metriä niin kaikki kelkalla pois vaan poikain kanssa suunniteltiin.

4/21 Meidät on jätetty aivan yksin tänne jonnekin, ei ole mitään kuulunut herroista. Aurinko ainoastaan meidät muistaa ja kotiväki, pian on lomat ja tulen luoksenne.