Kolumni
27.11.2015

Päättäjän hoppu on nuoren vitsaus

Teksti:
Stefan Stjärnstedt

Oman valmistumiseni jälkeen poliitikot ovat hoputtaneet yhä ponnekkaammin uusia opiskelijoita ja nuoria. Opintoaikoja on rajattu nopeamman valmistumisen toivossa. Opintotukeen kajoamista väläytellään toistuvasti. Nyt pyritään vähentämään välivuosia luomalla ensikertalaiskiintiöt niille hakijoille, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa tai tutkintoa.

Nuoret hakijat ovat monien toiveiden, vaatimusten ja pelkojen ristipaineessa. Hakujärjestys ja opiskelupaikan vastaanottaminen on punnittava tarkoin. Hakijalle tarjotaan enintään yhtä paikkaa, ja jos paikan ottaa vastaan, ensikertalaiseksi ei enää ole asiaa. Toisaalta nuoria koskee hakuvelvoite.

Pahimmillaan järjestelmä vie tilanteeseen, jossa nuori ei tee päätöstä motivaationsa ja kykyjensä, vaan varallisuutensa ja perhetaustansa mukaan. Lisäksi tulevaisuus askarruttaa. Voiko opiskelupaikan saavuttaa, vaikka jäisi kiintiön ulkopuolelle? Toimivatko siirtovalinnat alalta toiselle?

Jos hakujärjestelmä epäonnistuu, se ei tee uravalintoja notkeammiksi, vaan lykkää sen sijaan päätökset entistä nuoremmille. Älkää ymmärtäkö väärin: kohtaan työssäni valtavan fiksuja ja päämäärätietoisia nuoria. Tapaan ajatella, että fiksu pärjää aina. Huolestunut olen silloin, jos nuorena valittu ala ei tuo verkostoitumallakaan työpaikkaa. Järjestelmän onkin vastattava opiskelijoiden ja työmarkkinoiden todellisuutta.

Ihmisen vahvuudet voivat löytyä jostakin muualta kuin ensimmäiseksi valitulta alalta. Tulee suhdanteita ja megatrendejä. Parasta muutosturvaa olisi se, että kukaan ei päädy umpikujaan. Opintojen ohjaukseen panostaminen jo kouluaikana on hyvä asia, mutta se ei estä virhevalintoja. Millaisella kaukoputkella parikymppisen pitäisi nähdä kymmenien vuosien päähän, jos sinne eivät näe poliitikotkaan?

Mitä suurempi vastuu nuorelle sälytetään, sitä enemmän on oltava riippumatonta tietoa opinnoista ja sitä paremmin tulevaisuuden hakumahdollisuuksia on voitava ennakoida. Muussa tapauksessa kannattaa hakutietojen ohessa jakaa valintojen tueksi kristallipalloja ja teelehtiä. Tavoitteena on oltava järjestelmä, jossa ihmiset löytävät itselleen sopivalle alalle kaikissa olosuhteissa. Riski talouden murroksessa ei saa jäädä heikoimmassa asemassa olevan nuoren harteille. Se olisi hävytöntä.

En ole edes varma, onko nopea valmistuminen itse tarkoitus. Harharetkeä ylimääräisen sivuaineen puolelle ei pidä nähdä uhkana innovaatioille – päinvastoin. Opiskeluaika on parhaimmillaan tajunnan räjäyttävää. Luennoilla oppii paljon, mutta erityisen paljon oppii yhteistyössä viisaiden ihmisten kanssa. Yliopistossa on oltava aikaa laadukkaalle tutkimukselle, opetukselle ja kohtaamisille.

Pitäkää nuoret puolenne. Rinnassani roihahtaa ylpeys joka kerta, kun näen opiskelijoiden lähtevän mielenosoitukseen huolehtimaan oikeuksistaan, ajatellen paitsi itseään myös tulevia opiskelijasukupolvia. Näin alumnin näkökulmasta kyse ei ole mukavuudenhalusta, vaan siitä miten Suomi pärjää. Ahneus asuu aivan toisaalla kuin nuorten haaveissa tai opiskelijan pankkitilillä.