Kolumni
28.01.2010

Porkkana on pop!

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun ryhdyin kasvissyöjäksi. Ilolla olen seurannut, kuinka kasvissyönti on näiden vuosien aikana lisääntynyt räjähdysmäisesti. Kasvisruokaa on yhä helpompaa saada kouluissa ja ravintoloissa. Kauppojen hyllyt pursuavat pienimpiä kyläkauppoja myöden kasvissyöjille sopivia tuotteita. 2000-luvun Suomessa on helppoa olla kasvissyöjä.

Henkilökohtainen valintani ryhtyä kasvissyöjäksi oli boikotoida tehomaataloutta. Halusin kyseenalaistaa eläinten hoidon tehomaataloudessa enkä halunnut tukea omalla toiminnallani epäinhimillisiä tuotantotapoja. Ajattelin, että voisin joskus syödä luomulihaa tai riistaa. Vietettyäni yhden kesä luomutilalla työharjoittelussa totesin, ettei minusta ole edes luomulihansyöjäksi. Aloin kyseenalaistamaan eläinten tappamisen ravinnoksi. Elämme yhteiskunnassa, jossa ei ole pakko syödä eläimiä pysyäkseen hengissä. On siis kohtuutonta kasvattaa eläimiä ihmisten ruuaksi, vieläpä hyvin kyseenalaisin keinoin.

Viime syksynä nousi uudestaan otsikoihin eläinoikeusaktivistien kuvaama materiaali sikatilojen todellisuudesta ja olin pakahtua innosta. Vihdoinkin saimme kunnon keskustelua eläinten epäinhimillisistä oloista. Jo vuosikausia on pumpattu huimaavia summia kampanjoihin, joilla kiillotetaan suomalaisen eläinteollisuuden kuvaa. Todellisuudessa monet eläimet elävät yhä ahtaissa, virikkeettömissä oloissa vailla riittävää hoitoa. Äärimmilleen viety markkinatalous, tehokkuus ja ahneus määrittelevät eläintuotannon puitteet.

Kun aloitin kasvissyönnin 90-luvun puolivälissä, kiinnitettiin huomiota myös ympäristönäkökulmiin. Laidunmaiden alta kaadetaan sademetsää, laiduntamisella on kiihdyttävä vaikutus eroosioon muutenkin aavikoituvilla seuduilla, vesipula. Lisäksi tiedostettiin liharuuan tehottomuus: yhden lihakilon kasvattamiseen käytetään jopa 10 kiloa viljaa. 2000-luvulla ympäristötietous laajeni ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pelkästään eläinten kasvatus aiheuttaa 18 prosentin osuudellaan enemmän kasvihuonepäästöjä kuin liikenne. Ruoka on merkittävin ympäristökuormitusta aiheuttava tekijä Suomessa yksittäisen ihmisen kannalta liikenteen ja asumisen ohessa. Jopa YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO suosittelee vähentämään lihansyöntiä, jos haluaa olla mukana pysäyttämässä ilmastonmuutosta.

Kasvissyönti on elämäntapa ja –asenne. Se on harrastus, jonka myötä löytää uusia ystäviä. Kasvissyönti on helppo, nopea ja jokapäiväinen keino vaikuttaa eläinten oloihin, ilmastoon, kolmansien maihin köyhiin ihmisiin sekä omaan terveyteen. Suosittelen lämpimästi kasvissyönnin kokeilemista!

Mirka Muukkonen

Turun kaupunginvaltuutettu (vas)