Kolumni
15.03.2012

Puurolautasella

Taannoin tiskatessani astioita oivalsin, että olen syönyt aamupuuroni puolitoista vuotta samalta lautaselta. Siltä Muumi-lautaselta, jonka muistan mummolasta – siltä samaiselta lautaselta, jolta minulle tuputettiin puuroa "lentokone tulee" -tyyliin. Koska pruukaan käyttää aikani turhanpäiväisyyksiin, aloin fundeerata syitäni Muumi-lautasen itsepintaiselle käytölle. Olenko konservatiivinen? Olenko kalkkeutunut, rutinoitunut ja urautunut änkyrä? Saatan olla, koska en asiaa ajateltuanikaan voi kuvitella aamua ilman lapsuuteni lempilautasta.

Pari vuotta sitten sain ylioppilaslahjaksi kirjan, jossa voivoteltiin ihmisen hitautta muutoksen tiellä. "Maailma muuttuu nopeasti, ihminen hitaasti. Pysyäksemme mukana meidän on opittava ravistamaan itseämme", kerrottiin kirjan kannessa. Ravistaminen tarkoittaa totuttujen tapojen hylkäämistä uusien tieltä. Me ihmiset jumiudumme kerran kokeilemiimme toimintamalleihin. Emme uskalla valita vaihtoehtoista reittiä yliopistolle, koska pelkäämme menettävämme vanhan tien tuomat edut. Samalla kuitenkin menetämme uuden reitin jännityksen. Mitä kaikkea mullistavaa voisimmekaan kokea, jos joskus valitsisimme kiertotien?

Ihminen epäröi uuden edellä; me olemme luonnostamme säilyttäjiä. Ydinvoimasta ei haluta luopua, uhanalaisia eläinlajeja suojellaan ja Nokian toivotaan säilyvän suomalaisomistuksessa. Ihminen ei usko, että uudet asiat todella korvaavat vanhat. Tässä asiassa olemme kuitenkin väärässä. Me synnymme, elämme ja kuolemme – tässä maailmankaikkeudessa kaikki syntyy, elää ja lopulta kuolee. Herakleitosta mukaillen ainoa pysyvä asia on muutos.

Ihmiskunnalla on kautta historian ollut taipumus ajatella, että kehityksen huippu on nyt saavutettu eikä muutosta enää tapahdu kuin huonompaan. Kuinka moni tänäkään päivänä maalailee tulevaisuudesta ruusuista kuvaa? Yleisihmiskunnallinen pessimismi on syy, miksi pelkäämme muutosta ja takerrumme vanhaan. Jos ei veikkaa, ei voi hävitä – ei tosin voi voittaakaan. Urautunut elämä ei tarjoa jännitystä. Arvaamaton elämä tarjoaa.

Taidan huomenaamuna syödä puuroni toiselta lautaselta.

SAMUEL PIHA