Kolumni
18.09.2013

Riku ja Tunna, sukupolvemme sankarit

Kun Docventuresin avauselokuva Baraka esitettiin elokuussa Helsingin juhlaviikkojen Leffapiknikillä, Kansalaistori täyttyi ääriään myöten. Nurmikentän yleisökapasiteetin ylityttyä piknikpeittoja alettiin levittää viereiselle asfalttitielle. Istumalihaksia runteleva alusta ei vaikuttanut häiritsevän ketään: Barakan hypnoottiseksi ylistetty kuvasto jähmetti katsojat ihastuksesta jo ennen alkamistaan.

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, nuo suomalaisen populaarikulttuurin mammutit, seikkailivat itsensä katsojien sydämiin jo Madventuresin myötä. Suosio ei kummastuta aikana, jona joka toinen 18 vuotta täyttävä sijoittaa rahansa autokoulun sijaan Aasian-matkaan. Samalla reissumiehistämme on tullut huikean vaikutusvaltaisia. Esimerkiksi Mad Cookilla lienee jotain tekemistä sen kanssa, kuinka paljon närää Eviran taannoinen hyönteistensyöntikielto on herättänyt.

Silti vasta Docventures tuntuu todella räjäyttäneen potin. Se tarjoaa informaatiotulvaan tottuneille vieraita elementtejä: asianmukaista pohjustusta, syvällistä paneutumista ja self-made-meininkiä, jonka alkuperä on jossain aivan muualla kuin Hollywoodin tähtitehtailla.

Pop-kulttuuri synnyttää nykyisin profeettoja vain harvoin. Rikusta ja Tunnasta sellaisia on kuitenkin muodostumassa. Kanssaeläjiä on turha houkutella ulkoilemaan keskiviikkoiltaisin, sillä kaikki ovat liimautuneet tapittamaan viikon dokkaria: ihmettelemään, inspiroitumaan, ihailemaan. Ken seuraavana päivänä ei kykene keskustelemaan aiheesta, hän lienee välinpitämätön urpo – tai ainakin onnettoman epämuodikas.

Fanittamisella on kuitenkin myös varjopuolensa. Kriittinen ajattelu tuppaa unohtumaan, kun maailmaa päätyy tarkastelemaan vaaleanpunertavien fanilasien läpi. Varaukseton ihailu on ristiriidassa Docventuresin sanoman kanssa: Riku ja Tunna nimittäin paitsi tarjoavat "päräyttäviä matkoja ihmisyyteen", myös kehottavat ajattelemaan itse.

Toivoa sopii, että kriittinen ajattelu pysyy pinnalla vielä päätösdokkari Koyaanisqatsin lopputekstien kadottua ruudulta. Tai ehkä vielä silloinkin, kun Madventures-sukupolvi on uuvahtanut lopullisen jet lagin myötä ja ötökkägurmeekin poistunut muodista.

Susanne Salmi

Kirjoittaja on ranskan opiskelija ja vapaa toimittaja, joka ei ole maistanut heinäsirkkaa, mutta pitää etanoista.