Kolumni
23.04.2010

Römpsällä on asiaa

Olen perin kyllästynyt tinnitukseen, joka pyrkii ärsyttämällä opettamaan minulle, miten olla nainen. Eri leirit näkevät korrektin naiseuden erilaisena ja edellyttävät eri käyttäytymisnormeja, mutta lopulta perusvaatimukset ovat melko samat. Pitäisi olla söpö ja sisukas, suloinen mutta räjähtävän energinen, älykäs mutta vähän hömppä. Minulla on ongelma: En ole kiinnostunut olemaan millään tavalla erityisesti nainen, sillä sukupuoli on ominaisuus, johon ei voi (ainakaan ilman kivuliaita leikkauksia) vaikuttaa. Sukupuolen kanssa eletään. En tiedosta jatkuvana takaraivojyskytyksenä kengännumeroani enkä ärsyttävästi väpättäviä sieraimiani. Ilman kulttuurisia kommervenkkejä vittu ei ole edellä mainittuja kummoisempi kaveri.

Minä en kuulu enkä halua kuulua mihinkään tyttöilluminatiin vain siksi, että minulla on pillu. Pidän korkokengistä, koska minulla on kauniit sääret ja PMMP:stä, koska se on hyvää musiikkia. Se ei tarkoita, että tuntisin jotain syvää sielunsisaruutta koko uimahallin pukuhuoneen kanssa. Tyttöilyyn perustuva bondailu kiinnostaa minua yhtä vähän kuin väpättäväsieraimisten tukikerhon puheenjohtajuus.

Viimeisimmän raivon asian suhteen revin VR:n laatujulkaisusta "Matkaan" -lehdestä, jossa naistoimittaja kirjoitti naistaiteilijasta, joka kertoi pinkissä studiossaan että tyttöjen pitää saada leikkiä seksuaalisuudellaan ilman, että heitä leimataan objekteiksi. Myöhemmin saman lehden sivuilla minua kehotettiin harrastamaan jotain perkeleen rullaluistelua, koska se on tyttömäisen sporttista, mutta samalla aika hurjaa, iik. Jos vaginallinen elämä edellyttää minulta tällaista aivotonta vouhaamista ja itsensä hypettämistä, käännyn mieheksi.

Tasa-arvo on asia erikseen ja liittyy käsitteisiin, jotka eivät asu housuissa. Ymmärrän että esimerkiksi sukupuolikiintiöt luottamustehtäviin ovat siirtymäkauden ratkaisu: eriarvoistavaa normistoa ei saada muutettua kuin sen kumoavalla, lakiin sidotulla rakenteella. Siitä huolimatta en ikinä haluaisi tulla valituksi mihinkään tehtävään sen vuoksi, että minulla on tissit. Oikea tasa-arvo on sitä, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä tasapuolisesti. Oman sukupuolen esilletuominen puolustautumistarkoituksessa (naisia ei saa kiusata) vain vahvistaa erottelevaa asennetta (miehiäkö saa?).

En yritä väittää, ettei sukupuolella olisi varsinkin ihmistieteissä ehdoton vaikutuksensa. Kulttuuri tukee ja häivyttää tiettyjä sukupuolisia erityispiirteitä ja se vaikuttaa meihin olentoina. Siitä huolimatta tarkasteltaviin asioihin on useimmiten paljon mielenkiintoisempiakin näkökulmia, jotka sivuutetaan, koska joka ainoan asian seksuaalistaminen on kauhean älykästä ja tiedostavaa. Uskallan kuitenkin väittää, että esimerkiksi "Matkaan" -lehti olisi paljon laadukkaampi, jos ihmiset edes hetkeksi unohtaisivat vipstaakiensa olemassaolon.

LOTTA AARIKKA