Kolumni
09.12.2010

Sikaa sialla, kiitos

Tanskalaisen opiskelijaruokalan lounaalla Suomen Unicoihin ja Amicoihin tottuneesta tuntuu kuin pikkulapsesta karkkikaupassa. Kööpenhaminan yliopiston ja IT-yliopiston buffetit ovat runsaudensarvia, joiden valikoima ylettyy yli kahdenkymmenen ainesosan ja valmissalaatin salaattipöydästä useamman ruokalajin aterioihin, joiden rinnalle voi myös hankkia mitä erikoisimpia voileipiä. Kukapa ei haluaisi salaatin ja lohilasagnen kylkeen curry-pekoni-hernetahnaleipää?

Ensi-innostuksen jälkeen kylmä todellisuus iskee kuitenkin opiskelijaa kasvoille. Laadulla ja valikoimalla on hintansa.

Tanskassa lounaan hinta määräytyy annoksen painon mukaan, eikä lukkoonlyötyä opiskelija-alennusta ole. Joissakin paikoissa lounastajaa ohjeistetaan kuvin päivän annoksen koosta, mikä käytännössä tarkoittaa pientä annosta pääruokaa salaatin saattamana. Tämän annoksen saa 35 kruunun (4,60 euroa) hintaan, mutta käytännössä esimerkiksi voileivän tai muutaman ylimääräisen lihapalan lisääminen nostaa hinnan helposti jo kuuden euron yläpuolelle, mikä Suomen opiskelijahintojen rinnalla alkaa tuntua kohtuuttomalta.

Ja se liha, sitä on kaikkialla. Ei tarvitse kuin katsoa lounaskahviloiden kaksinumeroisissa määrissä pyörivää leikkelevalikoimaa tai lämpimänä ateriana tarjottavien ruokien lihapitoisuutta ymmärtääkseen, että nyt ollan sianlihan tuotannon kärkimaassa. Siinä missä maitoteollisuus on propagoinut tiensä suomalaisiin ja ruotsalaisiin ruokapöytiin, on lihateollisuus tehnyt saman jopa tehokkaammin Tanskassa.

Luomuoruoan ja terveellisten elämäntapojen nimiin vannovien tanskalaisten joukossa onkin kummallisen vähän kasvissyöjiä, ja tämä näkyy myös opinahjojen lounaskahviloissa. Kasvisruoka on usein heikkolaatuista ja ravintoköyhää, eikä sen suunnitteluun ole juuri uhrattu aikaa. Joissain asioissa juuttien ja suomalaisten opiskelijaruokalat eivät siis juuri eroa toisistaan.

Teksti: JUUSO JANHUNEN

Kuvitus: MILLA NYBONDAS