Kolumni
19.05.2016

Sinun sukusi ei ole sinun

Teksti:
Wilhelmiina Palonen

En ole ikinä juonut yhtä paljon kahvia. En tiennyt mitä olisin sanonut, joten hörpin kuumaa kahvia sen minkä pystyin. Olin viisitoista, ja istuin ensimmäistä kertaa isovanhempieni kanssa saman pöydän ääressä. 

”Sinulla on isäsi silmät”, oli isoäitini sanonut jo heti ovella. Olen sen jälkeen antanut anteeksi monta kliseistä elokuvakohtausta. Ei sellaisessa tilanteessa napsita pisteitä omaperäisyydellä.
Isä istui jäykästi vieressä. Hän oli päättänyt viimein esitellä avioliiton ulkopuolisen lapsensa suvulle. Olin tullut kiltisti näytille.

Oikeusministeriö tekee parhaillaan eduskunnan painostuksesta selvitystä lastenhuoltolain uudistustarpeista. Voimassa oleva laki on yli 30 vuotta vanha. Selvitys on noussut otsikoihin lähinnä siitä, että sen yhteydessä harkitaan, pitäisikö vanhempien lisäksi isovanhemmilla olla tapaamisoikeus lapseen. Tämä voisi koskea myös muita lähisukulaisia, esimerkiksi sisaruspuolia.

Juridiset keinot eivät ole aina parhaita välineitä vaikuttamiseen. Eivätkä ne toimi koskaan, jos ne jäävät vain helposti rikottaviksi säännöiksi.

Tällä hetkellä lastenvalvoja ei voi tehdä juuri mitään, jos vanhempi ei halua nähdä lastaan. Vielä vähemmän, jos vanhempi haluaa estää lapsen tapaamiset omien sukulaistensa kanssa. Elatusmaksut on kuitenkin pakko hoitaa. Jos vanhempi ei pysty tai halua maksaa niitä, Kela maksaa elatustukea, mutta rahat peritään vanhemmalta myöhemmin.

Viranomaiset pystyvät siis auttamaan paremmin rahan kuin tapaamisten kanssa.

Yleensä kyse on tietysti siitä, että kaksi ihmistä hankkivat yhdessä lapsia, eroavat myöhemmin ja molemmat haluavat nähdä jälkeläisiään. Sitten riidellään asumisista ja tapaamisten määrästä. Perhemallit eivät kuitenkaan lopu tähän.

Usein ihmisiltä tuntuu unohtuvan, miten helposti lapsi saattaa saada alkunsa. Aborttien laillisuus ei tarkoita sitä, että jokainen syntyvä lapsi olisi kaikkien osapuolten toivoma. Lapselle vanhempien parisuhteen puuttuminen ei ole välttämättä mikään ongelma, jos kaikkia lähisukulaisia on kuitenkin mahdollisuus nähdä.

Esimerkiksi pettämisen tuloksena syntynyt lapsi joutuu kevyissä arjen keskusteluissa vaikenemaan isosta osasta taustastaan, jos ei halua vaikuttaa höveliltä avautujalta. Pettämiseen tuntuu liittyvän vielä voimakas stigma, joka avioerosta on pikkuhiljaa haalistunut. Moraaliasioista saa olla mitä mieltä haluaa, mutta lapsia ei voi yhteiskunnassa nähdä suunniteltuina paketteina, jotka tilataan aina sopivalla hetkellä avo- tai avioliittoon.

Suomessa on nytkin tavallisia lapsia, jotka eivät tapaa sisaruksiaan ennen aikuisuutta, tutustuvat serkkuihinsa kömpelösti liian vanhoina leikkimään ja kuulevat isovanhempiensa hautajaisista vasta jälkikäteen. Joku muu määrittelee heidän sukunsa, koska se on liian helppoa.

Kirjoittaja on toimittaja ja valtio-opin opiskelija, joka näkee perhejuhlissa jännittävämpiä valtasuhteita kuin Game of Thronesissa.