Kolumni
15.01.2015

Tekeekö tipaton tammikuu meistä tottelevaisia robotteja?

Teksti:
Veikka Lahtinen

Törmäsin Facebookissa pysäyttävään lausahdukseen: ”Aina kun joku kehottaa minua tuntemaan syyllisyyttä, oletan että minut yritetään ohjelmoida”. Siinä kiteytyy yhteiskunnallisen vallan toimintatapa hyvin: valta on vahvimmillaan sisäistettynä itsekurina, niin että vallan kohde ei edes huomaa toteuttavansa muuta kuin omaa intressiään.

Sitaatti vei ajatukseni suomalaiseen suosikkiaiheeseen, oman alkoholinkäytön kontrolloimiseen. Tipattomaan tammikuuhun liittyy nimittäin kiinnostava piirre: Yksilön tarpeessa kontrolloida alkoholinkäyttöään näyttävät käyvän yhteen yhteiskunnalliset kontrollimekanismit ja ”yksilön etu”. Voiko tämä olla silkkaa sattumaa?

Työnantajilla on vahva intressi siihen, että ihmiset joisivat vähemmän. Sairauspoissaolot vähenevät ja työteho lisääntyy juomattomuudella. Yksilöperspektiivistä taas juomattomuus helpottaa sosiaalisten suhteiden ja tunne-elämän hallintaa. Asetelma näyttää harvinaiselta win-win -tilanteelta. Mutta jotakin epäilyttävää tässä yhteisessä kontrollointi-intressissä on.

Alkoholinkäytössä nimittäin on kyse vapaa-ajasta kirjaimellisessa merkityksessä: alkoholi tekee vapaa-ajasta vapaata aikaa, jota ei ole sidottu mihinkään. Alkoholia juodessaan ihminen kieltäytyy itsekontrollista ja työstä, eli tietokykynsä käytöstä. Alkoholin käyttö, niin älyttömältä kuin se näyttääkin, osoittaa ihmiselle hänen oman aikansa. Ihminen juo itsensä nimenomaan hetkellisesti työkyvyttömäksi.

Työantajalla ei ole sanomista siihen, miten ihminen vapaan aikansa viettää. Tietenkin alkoholinkäyttöön puuttumista voidaan perustella sillä, että se valuu työajalle: juominen näkyy poissaoloina ja keskittymisvaikeuksina. Toisaalta kuitenkin työ valuu vapaa-ajalle vastaavalla tavalla: tietotyötä tekevä on enemmän tai vähemmän aina töissä. Ideoiden tuotanto ja omien valmiuksien kehittäminen eivät rajoitu työajalle.

Pieni ajan varastaminen alkoholilla ei tunnukaan niin pahalta, kun ajattelee millaisen määrän ilmaista lisätyötä työnantaja saa sen ansiosta, että emme saa unta ennen kuin olemme ratkaisseet ”sen yhden mieltä vaivaavan työjutun”. Ja aina tulee vielä yksi työjuttu. Juodessaan tietotyöläinen siis lakkoilee hetkisen: kieltäytyy ylläpitämästä ja kehittämästä ruumistaan työnantajan tarpeiden mukaisesti.

Todellisuudessa suhteestamme alkoholiin on tietysti vapaus kaukana. Voimme huonosti alkoholin takia, ja monet meistä olisivat mielellään kokonaan juomatta, jos se vain onnistuisi. Alkoholi on typerin vastarinnan muoto, sillä se estää positiivisen itsekehityksen eikä jätä tilaa minkäänlaiselle tuottavalle kapinalle. Alkoholi kelpaa korkeintaan oireeksi yhteiskunnallisessa analyysissa, mutta ratkaisuksi siitä ei ole.

Vaikka tipaton tammikuu siis tuntuisi epäilyttävältä ajatukselta, ei juominen myöskään pelasta vallan kynsistä. Se korkeintaan voi näyttää, että meidän ajastamme käydään jatkuvaa taistelua, jota tietoisesti tai tiedostamatta käsittelemme myös juomalla. Kunnolliset aseet taisteluun kuitenkin löytyvät pullon pohjaa syvemmältä.