Pääkirjoitus
28.01.2019

Tiedekustantajien monopoli pitää murtaa

Teksti:
Nella Keski-Oja

Tiedekustantajat takovat hulppeita voittoja, koska tutkijat tekevät työt niiden puolesta.

Helmikuussa gradun korvaamaton lähdeteos voi hävitä näppäimistön ulottumattomiin, jos yli 3 000 tieteellistä e-lehteä napsauttaa virtuaaliset sivunsa kiinni opiskelijoiden ja tutkijoiden nenän edestä.

Lukuoikeus uhkaa poistua, koska suomalainen FinElib riitelee kahden merkittävän kansainvälisen tiedekustantajan kanssa rahasta. Kärhämä koskee avointa julkaisemista, josta kustantajat yrittävät nyhtää korkeita lisämaksuja.

Avoin julkaiseminen tarkoittaa, että ”tieteellinen tieto saatetaan kaikkien lukijoiden saataville maksutta netin kautta”, Helsingin Sanomat kirjoittaa. Avoimuuden perusteena on, että kun tutkittu tieto saa nykyistä enemmän näkyvyyttä, sitä voidaan hyödyntää yhteiskunnan kehittämistyössä.

Tammikuussa eletään jo varastettua aikaa, sillä olemassa olevat sopimukset ovat ohittaneet eräpäivänsä. Jos neuvotteluissa ei päästä yhteisymmärrykseen, myös Turun yliopisto voi menettää lukuoikeiden kustantajien uusiin artikkeleihin ja osaan vanhemmista.

FinElibin muodostavat suomalaiset korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja yleiset kirjastot. Se neuvottelee valtavista tiedelehtipaketeista kahden kustantajan, Wileyn ja Taylor & Francisin, kanssa.

Vuosittain FinElibin jäsenet maksavat jo nyt yhteensä kymmeniä miljoonia euroja päästäkseen lukemaan tieteellisiä e-lehtiä. Tavoitteena onkin, että osa lisenssimaksuihin hupenevista euroista voitaisiin jatkossa käyttää avoimen julkaisemisen edistämiseen.

Suomessa ja muualla maailmassa avoimesta tieteestä on keskusteltu vuosikymmeniä. Vähitellen yhä useampi korkeakoulu ja tutkija on kyllästynyt kustantamoiden jatkuvasti kallistuviin sopimuksiin. Parhaillaan käydään kiivasta keskustelua vaihtoehtoisista tiedejulkaisemisen tavoista.

Kehittämisasiantuntija Erika Lilja kirjoittaa Turun yliopiston blogissa, että kustantajien ”monopoliasema ja tekijänoikeuksien siirtyminen kustantajille” tekee nykyisestä julkaisujärjestelmästä mahdollisen – ja kestämättömän. Hän huomauttaa, että ”tiedon hinta on kohtuuton”, kun tutkijat sekä tuottavat että vertaisarvioivat julkaistavat tutkimukset.

Tämän lehden painoon lähdön aikana neuvottelut uudesta sopimuksesta ovat kesken. Selvää on, että yliopistoyhteisöllä ei ole varaa jatkaa näin.

Tarvitaan kunnianhimoa, yhteistyötä ja vaihtoehtoja, jotta nykymallia voidaan horjuttaa. Urakka on syytä aloittaa pikaisesti, sillä uusien avoimeen tietoon pohjautuvien julkaisualustojen synty ja vakiintuminen on hidasta.

Nella Keski-Oja, päätoimittaja
tyl-paatoimittaja@utu.fi