Kolumni
31.03.2011

Tieto ja valta eivät kohtaa

Koulutuksesta päättävät ihmiset eivät juuri perehdy niihin asioihin, joista tekevät päätöksiä. Opetusta kehittävät ja tutkivat sellaiset ihmiset, joilla ei ole valtaa päättää asiasta, jonka he ovat havainneet tutkimuksen ja kokeilun perusteella toimivaksi.

Minä en tiedä asioista, joihin en ole perehtynyt. Edes omalta alaltani en tiedä kaikkea, vaikka hyvässä seurassa niin väitän. Suuri osa päätöksistäni perustuu jonkun toisen keräämälle tiedolle.

Me esimerkiksi mietimme, miksi opiskelijat eivät valmistu ajoissa. Tyhmät ihmiset keksivät päästänsä selityksiä ja ratkaisuja tilanteisiin, jotka eivät vastaa tutkimuksen luomaa kuvaa tilanteesta. Sen sijaan voitaisiin käyttää tutkittua tilannetta lähtökohtana ratkaisupohdinnalle.

Tämän hetken suosikkejani ovat opetus- ja kulttuuriministeriön selvitykset vuodelta 2003, joissa suositellaan nopeuttamaan opintoaikoja opintotukea vahvistamalla.

Selvityksissä näyttää siltä, että riittämätön opintotuki on ainoa merkittävä opintoja hidastava syy, johon valtiovalta voi vaikuttaa. Sen sijaan valtio ei pysty tuomaan Jamppaa takaisin Luulajasta, jonne se lähti Mirkun perässä.

Tarkasteltaessa läsnäolleiksi ilmoittautuneiden opiskelijoiden opintopistekertymää aineistosta ei siivota niitä, jotka ovat läsnä, mutteivät nosta tukea. Tämä aiheuttaa suuren eron mediaani- ja keskiarvokertymien välillä. Kuinka moni lobbari käyttää näistä luvuista sitä, joka paremmin alleviivaa hänen tavoitettaan? Jokainen. Minä myös.

Ministeriöt tilaavat OECD:ltä selvityksiä Suomesta itse laatimillaan kysymyksillä ja käyttävät niiden arvovaltaisia vastauksia edistääkseen asioita, joihin vastaukset sopivat.

Miten selvitä ilkeän lobbarin tai kasvottoman byrokraatin propagoinnista? Taidan muuten olla molempia. Minä ainakin yritän antaa jokaiselle uudelle tutkimukselle mahdollisuuden horjuttaa maailmankuvaani. Siis vaikuttaa tavoitteisiini.

Matkailu avartaa. Mutta niin tekee paikallaan pysyminenkin.

Juju on siinä, että kaikesta oppii – jopa RUK:sta. Ihan hyödyllisiä taitoja siellä oppii, oikeasti olen sitä mieltä! Oppiakseen paljon pitäisi siis tehdä sitä, mistä oppii enemmän.

Maiseman, alan, aseman tai tutkimuksen tuottajan ajoittainen vaihdos monipuolistaa näkökulmia. Vieraassa ympäristössä vietetty aika on jotenkin intensiivisempää kuin kotona vietetty, kunnes matkustaminen puuduttaa ja pysähtyminen avaa silmät. Ensin luolaan miettimään ja sitten ihmisten pariin saarnaamaan. Ja sitten takaisin luolaan, kun takki on tyhjä.

Vaaleista piti myös kirjoittaman. No, äänestä ehdokasta, joka tuntee hyvin ainakin yhden alan, osaa erottaa huonon asiantuntijan hyvästä ja jaksaa perehtyä tutkimukseen.

JUHA ISOTALO

kirjoittaja on koulutuspoliittinen asiantuntija Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa ja kulttuurihistorian opiskelija Turun yliopistossa.