Kolumni
26.09.2016

Tietopimento on leikkauksista lamauttavin

Teksti:
Ilkka Hemmilä

Syksyn varma merkki Turussa on itäisen keskustan aktivoituminen. Lehtien pudotessa yliopiston oppiaineet saattelevat uudet opiskelijat tiedon portaille. Yksi oppiaine tosin tekee sen viimeistä kertaa. Yliopiston hallitus on päättänyt luopua venäjän kielen pääainekoulutuksesta.

Päätöksen edessä oppiaineen oli mahdotonta puolustaa itseään. Tutkimusnäytöt ja yhteiskunnallinen yhteistyö merkitsivät vähän, kun opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) patistaa yliopistoja päällekkäisyyksien karsimiseen ja pienten yksiköiden sulkemiseen.

Yliopiston rehtorin mukaan muista oppiaineista ei Turussa aiota luopua. Usko monitieteisyyteen on ihailtavaa. Yksittäisten tieteenalojen kehittämisen ohella yliopisto luottaa oppiaineiden välisen kanssakäymisen luovaan voimaan.

Vastakkainen näkemys vallitsee Vaasan yliopistossa, joka aikoo luovuttaa kaikkien vieraiden kielten oppiaineet Jyväskylään. Laitoksen henkilökunta tohtorikoulutettavista dekaaniin kuuli asiasta ensi kertaa tiedotustilaisuudessa kesälomiensa alla. 70 työntekijän rooliksi jäi ihmetellä, miten oman tutkimuksen, uran ja elämän siirto 250 kilometrin päähän tapahtuu.

Turussa muutoksen mittakaava on tätä pienempi, mutta henkilökunnan kokemukset samansuuntaiset. Lakkautuksen ohella venäjän kielen työntekijät pettyivät päätöksen yllätyksellisyyteen. Laitoksella tiedettiin pudotuspelin olevan käynnissä, mutta selkeät askelmerkit puuttuivat. Oppiaineen professori luki oman virkansa lakkautusuhasta suoraan hallituksen kokouksen esityslistalta ja itse päätöksestä sanomalehdestä.

Päätösten perään OKM julkaisi tuoreen raportin. Sen mukaan vuoden 2010 yliopistolaki on etäännyttänyt opiskelijat ja työntekijät päätöksenteosta. Tiedonkulku yliopistojen hallinnossa ontuu, joten henkilökunta elää epävarmuudessa. Seurauksensa työmotivaatio kärsii ja työnteko tuntuu entistä raskaammalta.

Oppiaineiden liiallisen päätösvallan on väitetty johtavan nurkkakuntaisuuteen. Päätöksentekoon liittyvän vallan ja tiedon karkaaminen saattaa vuorostaan nakertaa uskoa omaan työhön ja työnantajaan. Koulutusleikkauksista puhuttaessa ei puhutakaan vain karsituista työpaikoista vaan myös yhteenkuuluvuudesta.

Pahaa verta säästetään paljon, jos henkilökunta kokee vaikeista ajoista huolimatta olevansa osa yliopistoa.