Kolumni
28.03.2012

Väärää samaa mieltä

Se tapahtui sairauslomalla. Kaikkien kanavien verkkopalveluiden sisällöt oli katsottu viimeistä tositeeveeiloittelua myöten, oli tylsää. Kirjoitin viattoman valkoiseen kenttään nimeni. Mitä hakukone kertoo ihmisestä nimeltä Lotta Aarikka?

Tulokset kytkeytyivät pääasiassa erilaisiin luottamustehtäviin ja työpaikkoihin. Ilahduttavasti linkkirivissä oli aika lailla listattuna myös jokainen kolumni, jonka olen Turun ylioppilaslehteen kirjoittanut. Ensimmäisten osumien joukossa oli kuitenkin myös yllätys: linkki Sound system -nimiseen blogiin, jonne joku oli kommentoimatta kopioinut kolumnini "Römpsällä on asiaa" (TYL 23.4.2010). Okei, mitäs mitäs.

Muutamalla klikkauksella blogin kirjoittaja paljastui: Mikko Ellilä. "Kannatan eurooppalaista kulttuuria, oikeusvaltiota, yksityistä omistusoikeutta ja vapaata markkinataloutta. Vastustan monikulttuurisuusideologiaa, islamia ja poliittisesti epäkorrektien tosiasioiden sensurointia", kertoo blogistikuvaus. Lisäselvitykset pahensivat asiaa, oksennus kiipesi kurkkuun, paniikki nousi.

Millä helvetin oikeudella? Ajatus siitä, että oma provokatiivinen kirjoitukseni tulee tulkituksi hommahenkisten laasaslaislasien lävitse, pyörrytti ja pelotti. Käsi hamuili puhelinta nenäliinojen alta – minne tästä voi soittaa ja valittaa? Ei kai kenen tahansa tekstiä voi tuolla tavoin irrottaa kohdeyleisöstä ja suunnata miten sattuu? Kaikkihan ymmärtävät kirjoitukseni ihan väärin, jos lukevat sen tuollaisen ihmisen blogista! Pyristelyni oli turhaa: Ellilä on kopioinut kolumnini aivan asianmukaisesti lähdeviittein varustettuna, siihen on aivan jokaisella täysi oikeus.

Pulssin tasaannuttua oli aika tuumiskella tapahtunutta.

Miksi jonkun ihmisen selkeä samanmielisyyden ilmaiseminen aiheutti minussa niin syvää ja pyhää inhoa? Eikö kaiken omahyväisyyden nimissä ole kiva, että joku diggailee kirjoitustani siinä määrin, että on valmis jakamaan sitä omassa blogissaan? Mikä tekee Mikko Ellilästä – miehestä, jota en ole koskaan tavannut – väärän ihmisen olemaan kanssani mistään samaa mieltä?

Vaikka hermostumisessani oli pääasiassa kyse oman imagon vaalimisesta ja repivästä halusta kuulua ällöliberaalien vihervassareiden suvaitsevaistoon, osoittaa tekstini kontekstin vaihtumisen pelko jotakin ahdistavaa yhteiskunnastamme. Se kertoo paitsi haluttomuudesta ymmärtää tai samaistua, myös kyvyttömyydestä tehdä niin.

Mietin kauan, pyytäisinkö Ellilää poistamaan kirjoitukseni blogistaan. Lopulta päätin antaa tekstien rakentaa siltoja sinne, missä ihmiset eivät siihen kykene.

LOTTA AARIKKA