Mielipiteet
04.02.2014

Vähemmän lisukkeita, Kiitos

Pitkään veitsenterällä toiminut Radio Helsinki vaihtoi uuden vuoden kunniaksi omistajaa. Uusi johto toi mukanaan uuden ajattelutavan. Se toivoo turvaavansa aseman olemassaolon joukkorahoituksella: kanavan kuuntelu olisi edelleen avointa, mutta vapaaehtoista kuukausilahjoitusta vastaan saisi kiitoksena etuuksia.

Poliisihallituksen vastusteluista huolimatta aseman fanikunta on ilmaissut innostuksensa ideaa kohtaan. Reaktio paljastaa, että konseptilla olisi potentiaalia laajemmassakin käytössä.

Asia ei yllätä. Kuluttaminen tapahtuu nykyään usein kapea-alaisten kiinnostusten mukaan. Kaikenkattavien yleispakettien sijaan rahojaan voi ja kannattaa käyttää vain tietyn teeman ympärille rajattuihin palveluihin. Elokuvan ystävien on turha hankkia leffakanavan vuoksi tv:n maksukanavapakettia, kun Netflix kilpailijoineen on olemassa.

Muualla ei-kaupalliset toimijat ovat jo tarttuneet Radio Helsingin havittelemaan maksukonseptiin. Yhdysvalloista käsin toimivilla Subbable ja Patreon -sivustoilla voi tukea niin YouTubessa julkaistavia lukio- ja yliopistotasoisia opetusvideosarjoja, sarjakuvataiteilijoita, lyhytelokuvien tekijöitä kuin kielikurssejakin.

Sivustojen toimintalogiikka on osittain tuttu Kickstarterista: internetin innovatiiviset propellihattupäät esittelevät hankkeensa ja pyytävät niihin rahoitusta. Erona Kickstarteriin on, että yksittäishankkeiden sijaan lahjoituksia kerätään jatkuvaan projektiin toistuvana tukena. Myyntipuheena toimii projektin aiempi tuotanto. Hyvin toteutetusta harrasteesta voi kasvaa kokopäivätyö, vaikka sen tuotokset tarjotaan näytille ilmaiseksi ilman mainoksia.

Hankkeiden kuukausittainen tukijärjestelmä muistuttaa paljon perinteisen median tilausmallia. Silti rajatun sisällön tarjoamisen ja kuluttamisen kulttuuria ei uutismediasta vielä löydä. Tarjontansa räätälöimisen sijaan mediajätit sulkevat antejaan yksien maksumuurien taakse. Miksi?

Omaan tarpeeseen keskittyminen karsisi kuluja tuotteesta, jota ei käytä kokonaan. On turha esimerkiksi kestotilata koko Hesaria, jos haluaa lukea vain Kuukausiliitteen ja kulttuurisivut. Paperiaikakaudella yksittäisten osioiden jakelu olisi luonut logistisen painajaisen; digilehtiaikana sen luulisi olevan jo arkipäivää.

Subbable, Patreon ja Radio Helsinki osoittavat, että mikäli omaan makuun sovitettu laatutuote löytyy, sen olemassaolo on ilmaisuutta tärkeämpi tekijä.

Hyvästä tarjonnasta kehtaa kaivaa kuvetta.

Ja siitä, ettei maksa ylimääräisestä.

Ilkka Hemmilä