12.02.2009

Keskiviikkokeitosta kakkavaippoihin

Haluaisitko lukea tenttiin uhmaikäisen vaatiessa huomiota? Jotkut hankkivat lapsen jo ennen työuraa.

Turun yliopistossakin opiskelee monta lapsellista. He eivät tee itsestään suurta numeroa. Kelan kanssa hampaita kuitenkin välillä kiristellään ja yhteiskunnalta toivotaan nykyistä vahvempaa henkistä tukea.

Kaava on tuttu monelle. Opiskelu, työ, sitten ehkä muksuja. Lääketieteen opiskelija Paula Poikonen, 28, rikkoi rakennetta ensi kerran kaksi ja puoli vuotta sitten. Tuolloin Poikoselle ja hänen miehelleen syntyi tyttövauva.
"Silloin olin ajatellut, että kunhan saan opiskelupaikan, niin katsotaan sitten", opintonsa 2004 aloittanut Poikonen muistelee.
Opintoja oli kursittava kokoon uudella tavalla, kun Poikonen jäi äitiyslomalle. Tiedekunnassa asiaan suhtauduttiin ymmärtäväisesti, olihan syy pätevä.

Toisen lapsensa Poikonen sai viime keväänä. Nyt hän on jälleen palannut opiskelemaan vietettyään syksyn äitiyslomalla.
Hurjinta oli odotusaikana. Kun kevätlukukausi loppui perjantaina, kiiruhtivat Poikoset jo seuraavana maanantaina synnyttämään. Kahden lapsen äiti ei suosittelekaan liian kunnianhimoisia opintoja loppuraskausajalle.
"Ensi syksynä menen taas uudelle vuosikurssille, sillä kaikki opinnot on saatava suoritettua", hän kertoo.

Poikosesta opiskelun ja vanhemmuuden yhdistäminen ei ole ongelma. Hän ei osaa verrata tilannettaan siihen, millaista olisi olla työelämässä oleva äiti. Opiskelijan on kuitenkin helppo järjestää aikataulunsa lapsiystävälliseksi. Lasten hoitopaikkakin löytyy Poikosten kotoa, sillä perhe hyödyntää kaupungin kolmiperhehoitopalvelua.
"Opinnot eivät kadonneet minnekään äitiyslomani aikana. Lääkiksessä on melko paljon ihmisiä, joilla on lapsia", hän laskee.
Ajoittaisena murheena on ainoastaan raha. Vanhemmuuden myötä Poikosen tulot pienenivät.
"Kela ei maksa lapsiperheille opintotuen asumislisää vaan yleistä asumistukea, jonka tulorajat ovat hyvin pienet", Poikonen huokaa.

Toisen vuoden fysiikan opiskelija Jussi Perttu, 22, huokuu tulevan isän ylpeyttä. Tyttöystävän hormonaaliset muutokset ja alkuraskauden pahoinvointi ovat kasvattaneet Pertun pinnaa ja vieneet hänet kotitaloustöiden äärelle. Laskettu aika on huhtikuussa. Siihen asti on aikaa perhevalmennukselle ja henkiselle odottelulle.
"Nyky-yhteiskunnassamme on vahva uraputki-mentaliteetti, mikä näkyy esimerkiksi hedelmöityshoitojen määrissä. Kovin suosittua ei ole hankkia 22-vuotiaana vauvaa", Perttu arvioi.
Hän lisää, että opiskelijoita pidetään epävakaana ryhmänä, jonka ei oleteta kykenevän lastenhankintaan.
"Yhteiskunta ajaa tiettyyn elämäntapaan", Perttu miettii.

Pertun opintotuki ei muutu lapsen synnyttyä, mutta tyttöystävän asumislisä muuttuu yleiseksi asumistueksi. Perttu jatkaa syksyllä opintojaan, ja lapsen äiti jää äitiyslomalle tulokkaan kanssa.
Entä miten käy opiskelijoiden pääasiallisen sivutoimen, juhlimisen?
"Vanhemmaksi tuleminen on luopumista ja saamista. En ole mikään bilehirmu luonteeltani mutta uskon, että iltamenot ovat useimmiten järjestettävissä, onhan meitäkin kaksi", Perttu punnitsee.
"Minä olen riekkumiseni jo riekkunut. En ole jäänyt mielestäni mistään paitsi. Kun on lapsia, arvostaa todella paljon myös kahdenkeskisiä hetkiä miehen kanssa ja iltaa elokuvissa", Poikonen hymähtää.

Teksti: Laura Myllymäki
Kuva: sxc

Turun ylioppilaslehti 3/09 (13.2.)