22.10.2009

Kohti työelämää

Tuntuuko opiskelun jälkeinen työura utopistiselta ja epäselvältä haaveelta? Eikö kovalla vaivalla hankitulle akateemiselle osaamiselle tunnu löytyvän vastinkappaleita työhakemuksissa? Vastauksia voi etsiä mentorilta.

Vuodesta 2003 järjestetty mentorointiohjelma yhdistää työelämän neuvoja kaipaavat opiskelijat ja jo työelämään onnistuneesti siirtyneet alumnit. Vuosittain noin 50 opiskelijaa hyödyntää mahdollisuuden.

"Moni opiskelija on sanonut, ettei tunne ketään samalta alalta valmistunutta, joka olisi töissä", projektista vastaava Laura Kopu kertoo.

"Mentoroinnin kautta saat oman ihmisen, jonka kanssa voi jutella luottamuksellisesti siitä, millainen urasi voisi olla sen alkupuolella. Tämä on aivan luksuspalvelua opiskelijoille."

Haku ensi vuoden ohjelmaan päättyi viime viikolla. Seuraavaksi mukaan ilmoittautuneille etsitään mahdollisimman sopivat mentorit. Jokainen pari päättää itselleen 5-8 tapaamiskertaa. Niillä käydään läpi työelämässä vaikuttavan mentorin sekä uransa alkua odottavan mentoroitavan valmiuksia että konkreettisia työnhakuun liittyviä seikkoja. Esimerkiksi niin, että mentori lukee opiskelijan CV:n ja työhakemuksia sekä ehdottaa niihin parannuksia.

"Tämän ohjelman jälkeen opiskelijat ovat sanoneet, että he ovat saaneet hyvin fokusoitua sen, että minkätyyppisiä työtehtäviä voisi olla ja mistä niitä voisi lähteä hakemaan", Laura Kopu kertoo.

"Esimerkiksi miten etsiä niin kutsuttuja piilotyöpaikkoja, joita ei löydä sanomalehdestä tai Työkkärin sivuilta."

Kopu painottaa ettei kyse ole työpaikka-automaatista, vaikka mentorin neuvojen ja kontaktien avulla moni pääseekin työharjoitteluun tai kesätyöpaikkaan kiinni.

"Mentori ei voi luvata tai sitoutua siihen, että hän hankkisi tai etsisi opiskelijalle varman työpaikan. Opiskelija tekee sen itse", Kopu alleviivaa.

Vuoden kestävän mentorointisuhteen aikana opiskelijaa vapaaehtoisesti auttava mentori saa vastineeksi kuulla vanhan yliopistonsa kuulumisia ja siitä, mitä hänen alansa opiskelijat haluavat tehdä isoina.

"Olemme kysyneet mentoreilta syitä mukanaoloon ja ykkösenä on aina hyvä mieli siitä, että saa tukea opiskelijaa. Noin 80-90 prosenttia sanoo tämän. Sen jälkeen tulee halu tukea yliopistoa ja tämä on heille itselle sopivin tapa. Tärkeänä on noussut parina viime vuonna myös se, että mentorit pitävät tätä tärkeänä itsensä kehittämisen ja omien vahvuuksien kartoituksen välineenä."

Myös mentoroitavat ovat olleet tyytyväisiä ohjelmaan. Kirsi Kero, 30-vuotias kasvatustieteen maisteri ja toimintaterapeutti (AMK), suosittelee kokemusta kaikille.

"Mentorointimme oli yhdessä järkeilyä uraan liittyvissä asioissa, sellaista aivoriihimäistä toimintaa, jossa ei tarvinnut pingottaa. Erityisen onnistunutta oli vertaistuki äitiyden ja työn yhdistämisessä konkreettisesti erilaisia lastenhoitomuotoja miettien."

Teksti: Petri Rautiainen