18.09.2013

Muukalaisten kaupunki

Yli viiden miljoonan asukkaan Suur-Toronto on maailman monikulttuurisimpia kaupunkeja. Vauras ja hyvinvoiva "Pikku-Omena" on samalla myös Pohjois-Amerikan rauhallisin metropolialue. Ihannekaupungin palaset näyttävät olevan paikoillaan, mutta toimiiko kaikki oikeasti näin mutkattomasti? Kysytään torontolaisilta.

Metro antaa taas odottaa itseään. Se tietää ruuhkaisia metrovaunuja heti aamusta.

Chesterin metropysäkin laiturille tulee minuutti minuutilta enemmän ihmisiä, jotka kurkottavat kaulaansa metron tulosuuntaa kohti.

Osa matkalaisista nuokkuu, osa näpertää tylsistyneen näköisinä iPhonejaan. Joukkoon mahtuu ryhdikkäitä bisnesnaisia, jotka näyttävät tulleen suoraan aamujoogasta. Vieressä on kadunmiehiä, jotka eivät ole peseytyneet muutamaan viikkoon.

Myöhässä saapuva metrovaunu pakkautuu laitojaan myöten täyteen. Matkaan ennättää vielä yksi intialaistaustainen raskaana oleva nainen. Muut väistävät, ja naiselle tarjotaan istumapaikka ilman, että hän edes pyytää.

The Economistin listauksen mukaan Toronto on maailman neljänneksi paras kaupunki asua. Lisäksi tämä kaupunki tunnetaan erityisen hyvin kahdesta eri tilastosta.

Suur-Toronto on rauhallinen metropolialue. Tilastoilla mitattuna täällä tehdään suhteessa vähemmän väkivaltarikoksia kuin Pohjois-Amerikan muissa kaupungeissa.

Samalla Torontossa on YK:n mukaan maailman suurin maahanmuuttajien osuus heti Miamin jälkeen. Metromatkalla samassa vaunussa saattaa olla kymmeniä eri kieliä puhuvia henkilöitä, joiden kulttuuripiirit eroavat paljon toisistaan.

Juha Mikkonen on yksi Toronton asukkaista. Hän tekee terveyspolitiikan väitöskirjaa Yorkin yliopistossa terveyden tasa-arvon edistämisestä Suomessa ja Kanadassa. Mikkonen on asunut Torontossa muutamaan otteeseen, yhteensä 2,5 vuotta.

"Torontossa on mielestäni opittu ottamaan monikulttuurisuus vastaan luontevana asiana. Pääsääntöisesti kaupungissa osataan olla suvaitsevaisia ja kunnioittaa toisten ihmisten kulttuuritaustaa. Suomessa käytävä keskustelu monikulttuurisuudesta tuntuu melko vieraalta katsottuna Toronton päästä," hän miettii.

Kylä kasvoi siirtolaisvoimalla

Jo Toronton kaupungin nettisivuilla monikulttuurisuuden ja rauhallisuuden tilastot esitellään peräjälkeen. Esittelystä jää mielikuva, että monikulttuurisuus vaikuttaisi kaupungin hyvinvointiin positiivisesti. Kanadassa ei ole edes maahanmuuttokriittistä puoluetta.

Asia ei kuitenkaan voi olla niin yksinkertainen, että tilastot selittyisivät täysin toisillaan. Aloitetaanpa siis aivan alusta.

Toronto perustettiin Ontariojärven rannalle vuonna 1793. Aluksi se oli pieni kylä, eikä kovinkaan merkittävä kaupunki Montrealin ja Quebec cityn rinnalla. Vuonna 1885 Toronton asukasluku oli noussut vasta

100 000 henkilöön. Väestönkasvu miljoonakaupungiksi tapahtui nopeasti 1900-luvun myötä.

Liikenteellisessä solmukohdassa sijaitsevalla Torontolla on ollut kaikki edellytykset kasvaa suureksi. Muun muassa metsistä saatiin rakennusten raaka-ainetta ja Niagaran putoukset tuottivat vesivoimaista sähköä. Kaupungilla oli tarjota työpaikkoja uusille tulokkaille – myös siirtolaisille.

Ensimmäiset siirtolaisaallot saapuivat Torontoon 1800-luvun loppupuolella. Suurta kansainvälistä muuttoa saatiin odottaa kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Silloin siirtolaisia tuli erityisesti Euroopasta ja Aasiasta.

Nykyään Kanada johtaa kansainvälisesti maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tilastoja. Vuonna 2011 Kanadan oikeistolainen hallitus päätti, että maahanmuuttajia otettaisiin maahan 240 000–265 000. Määrä vastaa lähes prosenttia koko Kanadan väkiluvusta.

Maahanmuuttohalukkaat ihmiset valitaan nykyään maahan pisteytysmenetelmällä. Tämä tarkoittaa sitä, että muun muassa korkeakoulututkinto, englannin kielen taito ja nuori ikä (21– 49 vuotta) lasketaan hakijan eduksi. Maahanmuuttajat pyritään myös työllistämään mahdollisimman nopeasti koulutustaan vastaavaan työhön.

Turvattomuutta ja crackpiippuja

Katie Kleemolan, 24, isovanhemmat muuttivat Kanadaan Kokkolan seudulta vuonna 1958. He olivat olleet osana sitä siirtolaisvirtaa, joka kasvatti Ontarion provinssin väkilukua toisen maailmansodan jälkeen.

"Isoisäni oli maanviljelijä ja kahdeksanlapsisen perheen lapsi. Jonkun oli siis lähdettävä perheen kotimailta pois."

Kleemola on itse kuitenkin jo kolmannen polven kanadalainen, eikä puhu lainkaan suomea. Hän opiskelee kuitenkin suomea yliopistolla, ja on kiinnostunut juuristaan.

Torontolainen hän on ollut jo seitsemän vuoden ajan, sen jälkeen, kun hän muutti opiskelemaan Torontoon tietokonetekniikkaa. Nykyään hän työskentelee verkkoturvallisuuden parissa.

Hän listaa kaupungin hyviksi puoliksi sen monipuolisen ravintola- ja kulttuurivalikoiman.

"Tämä kaupunki on kokoelma naapurustoja, joissa kaikissa on erilainen tunnelma. Kenties juuri se tekee monet ihmiset avoimemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi toisia kohtaan? Se on kiva juttu, ja tekee Torontosta luokseen kutsuvan."

Kleemola painottaa, että erityisesti keskustan alue on Torontossa turvallinen ja vartioitu.

"En ole koskaan kaupungilla liikkuessani joutunut väkivallan uhriksi tai pelottavaan tilanteeseen."

Mutta hän on huomannut, ettei kaikkialla ole samoin.

"Olen asunut eri puolilla kaupunkia. Itäpuolella asuin jonkin aikaa epäilyttävämmällä alueella, jossa näki crackpiippuja kadulla, eikä alue tuntunut turvalliselta. Minulle ei kuitenkaan koskaan tapahtunut siellä mitään pahaa."

Ongelma muodostuu hänen mukaansa kuitenkin juuri lähiöistä, jonne kaikki sosiaaliset ongelmat ovat kasaantuneet.

"Vuonna 1999 Torontosta tuli iso kaupunki, kun siihen liitettiin uusia alueita. Samaan aikaan sosiaalikuluista alettiin karsia."

Mallioppilas pärjää yksin

"Tunnetko itsesi surumieliseksi? Etkö enää iloitse niistä asioista, joista ennen iloitsit? Älä jää yksin asioittesi kanssa. Soita meille jo tänään", kehottaa suuri mainos metropysäkillä. Julisteessa nuori miesmalli asettelee kämmentään otsaansa vasten.

"Soita meille, niin löydämme juuri sinulle sopivan psykoterapeutin", ehdottaa toinen mainos.

Mielenterveysongelmista voi siis puhua julkisella paikalla ja näinkin luontevasti. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kyseessä ovat yksityisten klinikoiden mainokset. Ne on suunnattu niille ihmisille, joilla on varaa sairastaa, oli kyse fyysisestä vammasta tai mielenterveydestä.

Kanada on sosiaalisissa palveluissaan valovuosia edellä etelänaapuriaan Yhdysvaltoja, sillä se tarjoaa universaalin terveydenhuollon kaikille kansalaisilleen. Kuitenkin esimerkiksi työttömien terveydenhoito on heikosti tuettua.

"Tämä näkyy siinä, miten Ontarion provinssissa pyritään hoitamaan syrjäytymiseen liittyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä asunnottomuutta. Toronto on samalla hyvin amerikkalaismentaalinen kaupunki, jossa uralle, menestymiselle ja yksilön pärjäämiselle annetaan iso rooli", Mikkonen toteaa.

Toronton keskusta on täynnä hyvinvoivia veronsa maksavia työläisihmisiä. Mutta kaupungin laidoilla näkee järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä kansalaisia.

"Oma näkökulmani on, että hyvällä yhteiskuntapolitiikalla ja laadukkailla palveluilla voidaan tukea yksilöitä ennen ongelmien kärjistymistä. Lopulta tällaiset investoinnit maksavat itsensä takaisin."

Pääteasemalla

On aika havahtua, sillä metro on saapunut risteysasemalle. Suurin osa ihmisistä jää pois tällä pysäkillä. Raskaana olevalle naiselle annetaan kohteliaasti tilaa siirtyä pois vaunusta, vaikka kiire tässä olisi muillakin.

Tönäisen vahingossa jotakuta ruuhkassa, ja hän sanoo "sorry". Huvittava kanadalainen ylikohteliaisuus tuo suurkaupungissa turvallisen tunnelman: joku huomioi minut.

Lukuisista kehittämiskohdistaan huolimatta Torontosta onkin paljon hyvää sanottavaa, kenties myös opittavaa.

Muukalaisten kaupunki ottaa muukalaisen vastaan vertaisenaan. Huomaan pyytäväni itsekin anteeksi tönäisemältäni ihmiseltä.

Teksti ja valokuvat: Heini Kilpamäki

Kuvitus: Konsta Hormia

Kirjoittaja vietti puoli vuotta Torontossa kanadansuomalaisen Kanadan Sanomat -viikkolehden toimittajana.