14.03.2012

Neiti täydellinen

  • Anna Karrila

Bodausta harrastava lääketieteen opiskelija Anna Karrila on perfektionisti. Työnsä tulokset hän näkee katsomalla peiliin.

Anna Karrila vaikuttaa supernaiselta.

Hän on kirjoittanut yhteensä 11 laudaturia ylioppilaskirjoituksissa, tekee omaa tutkimusta osana Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan syöpätutkimusryhmää ja harrastaa classic bodybuildingia sekä uusimpana aluevaltauksenaan raakavoimanostoa.

Karrilalle tuttua ovat elimistöä kuluttavat dieetit, joihin fitness-urheilijat ryhtyvät noin puoli vuotta ennen kilpailuja.

Hän tietää, mitä on nähdä nälkää.

Karrilan elämä on tiukkaan aikataulutettujen menojen täyttämää, ja vapaa-aika on hänelle vieras käsite. Oikeastaan hän ei sitä edes kaipaa.

Nyt Karrila pyrkii aloittamaan varsinaisen kehonrakennuksen, jossa naisille ei enää ole erillisiä painoluokkia Suomessa.

"Tällä hetkellä yritän kasvattaa lihasmassaa. Classic bodybuildingissa painoluokkarajat lasketaan pituuden mukaan, ja pituiselleni ihmiselle painoluokkaraja olisi 62 kiloa. Viimeksi painoin lavalla noin 60 kiloa. Hyppäys avoimeen painoluokkaan on niin suuri, että laskin tarvitsevani kaksi vuotta ilman kisadieettejä. Niiden aikana menettää aina lihaksia."

Aivan ilman kilpailuja Karrila ei kuitenkaan osaa elää. Hän aikoo osallistua voimanoston EM-kisoihin kesäkuussa ja MM-kisoihin joulukuussa. Kilpailunnälkä on suuri.

"Melko lähellä oleva kisatähtäin rytmittää treeniä niin, ettei siitä tule tasapaksua puuroa."

Revityn kireät

lihakset

Karrila muistaa urheilleensa aina.

Fyysikko-matemaatikko-isän ja lääkäriäidin tytär syntyi Yhdysvalloissa. Sieltä perhe muutti Espooseen.

Yhdeksänvuotias Anna löysi nopeasti henkireiän yleisurheilusta. Kilpaileminen alkoi myös nuorena, ja suosikkilajiksi valikoitui ensin kestävyysjuoksu.

"Kai se johtui siitä, että olen aina ollut tällainen työn orja. Kestävyysjuoksu oli laji, jossa pääsi eteenpäin töitä tekemällä."

Kilpajuoksusta ylikuntoon mennyt Karrila vaihtoi juoksun ensin kilpakävelyyn, joka alkoi myös sujua.

Hän kokeili myös ultramoniottelua, mutta vaihtoi lajinsa lopulta bodyfitnessiin. Tuolloin hän seurusteli bodausta harrastavan pojan kanssa, ja oli seurannut lajia usean vuoden ajan.

Valmentajakseen hän löysi Mika Korhosen, joka valmentaa Karrilaa edelleen.

"Hyvä valmentaja on kilpaurheilijalle hirmu tärkeä. Varsinkin naiselle fitness-dieetti on niin rankka, että siinä viedään vähän kuin pässiä narussa viimeiset viikot."

Kisoissa naisen tulee olla revityn kireä. Rasvaa ei kehossa saa olla.

Dieetin aikana kaikkia ravintoaineita syödään, eikä karppauskikkailu pitkäaikaisessa käytössä auta.

Kaupan päälliseksi elimistöstä lähtee myös lihasta.

Karrilan dieettiateriat ovat useimmiten koostuneet kanasta ja pastasta. Leivästä hän on joutunut luopumaan kokonaan.

Alimmillaan hän on syönyt 1500 kaloria päivässä.

Bodyfitnessista Karrila vaihtoi lajinsa classic bodybuildingiin, ja seuraavaksi hänene tähtäimessään on kehonrakennus, joka vaatii entistä enemmän lihasmassaa.

Massankeräysvaiheessa Karrila ei säätele syömistään. Hän katsoo, että hän saa tarpeeksi proteiinia ja hivenaineita. Hän syö aina, kun hänellä on nälkä.

Tavoitteenaan Karrilalla on kerryttää viisi kiloa puhdasta lihasta joka vuosi.

Mutta toisin kuin monet muut bodauksen harrastajat, Karrila tiedostaa erityisen tarkasti, mitä elimistössä kulloinkin tapahtuu.

Siitä on osin kiittäminen Karrilan lääketieteen opintoja.

Työ = vapaa-aika

"Urheilu on elämäntapani mutta tiede ja tutkimus ovat elämäntehtäviäni."

Jo pienenä Karrila halusi lääkäriksi.

Erityisesti psykiatri roikkui pitkään haaveammattien listalla. Karrila hurmaantui lukion psykologian kognitiivisen neurotieteen kursseista, ja erityistä mielenkiintoa hänessä herättivät psyykenlääkkeiden spesifiset vaikutukset.

Samasta syystä Karrila hakeutui Turkuun opiskelemaan.

"Olin lukenut PET-avusteisesta masennuslääketutkimuksesta ja kognitiivisesta neurotieteestä. Suomen ainoa PET-keskus veti minut tänne."

Ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijana Karrila pyrki tutkijalinjalle ja sai parhaat pisteet valintakokeesta. Häntä ei huolittu sinne.

Karrila oli yksinkertaisesti liian hyvä.

"Olin hirveän vihainen. Tutkijalinja oli ollut minulle se juttu!"

Karrila ratkaisi tilanteen hakeutumalla suoraan töihin tutkimusryhmään, joka on erikoistunut solun pinnan kasvutekijäreseptoreihin. Hän sai ryhmästä oman projektin, joka käsittelee paksu- ja peräsuolisyöpää. Aikanaan Karrilan on tarkoitus tehdä projektista väitöskirja.

"Ensimmäinen tutkimusjulkaisuni valmistuu pian. Tutkimusaiheena ovat tietyt biologiset lääkkeet paksu- ja peräsuolisyövän hoidossa. Tutkin, miten ne saataisiin toimimaan entistä paremmin."

Karrilan aika jakaantuu arjessa tutkimuksen tekemisen ja urheiluharrastuksen välille. Jokainen päivä on rakenteeltaan melko samanlainen. Aamulla hän menee opiskelemaan, luennoilta laboratorioon tai toimistolle, illalla treenaamaan ja lopulta kotiin nukkumaan.

"Tykkään tekemisestä. Koko ajan ympärilläni olisi vain lisää kaikkea, mitä haluaisin tehdä. Joudun jarruttelemaan itseäni, jotta ehtisin tehdä sitä, mitä ainakin haluan tehdä."

Karrila kertoo, että hänen "turhaa"-kategoriaansa päätyy usein kaikki se, mikä muiden mielestä on normaalia vapaa-ajan viettoa.

Parhaiten hän sanoo rentoutuvansa silloin, kun hän saa tehdä työnsä hyvin. Silloin hän kertoo pääsevänsä flow-tilaan.

"Saan siitä saman nautinnon, jonka muut ihmiset voivat saada esimerkiksi maalatessaan tai piirtäessään."

Ken leikkii ryhtyy,

leikin kestäköön

Karrila kokee elävänsä unelmaansa. Hän ei tähtää ammattiurheilijaksi.

"Haluan panostaa urheiluun, mutta se ei saa olla pakollista."

Tutkimusta hän haluaa tehdä vastakin. Edes aiheella ei ole niin väliä. Tärkeää on, että hän saa älyllistä haastetta.

Karrila myös myöntää olevansa perfektionisti. Kun hän on huomannut, mihin hän pystyy, hän ei ole sallinut itselleen vähempää.

"En tavoittele täydellisyyttä vaan omaa parastani."

Karrilan mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee edelleen mentaliteetti, jonka mukaan menestymistään ei saisi näyttää.

Pitäisi olla vaatimaton.

"Tämä ei jostain syystä mene minun kaaliini. Uskallan esimerkiksi lähteä urheilukisoihin silloinkin, kun tiedän, etten voita. Uskallan olla tyytyväinen omaan suoritukseeni."

Älykkyyttä pohtiessaan Karrilan puheessa vilahtelevat sanat tieteellinen ja rationaalinen. Samaan hengenvetoon hän myöntää, että älykkyyttä on monenlaista.

"Se, että olen tieteellisesti lahjakas, ei tarkoita, että olisin älykäs esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa."

Usein Karrilalta myös kysytään, miten hän kokee oman ruumiillisuutensa. Uteliaat haluavat tietää, millainen on kehonrakentajan kauneusihanne.

Bodauksessa Karrilaa viehättää se, että hyvyys ja paremmuus ovat silmin mitattavissa.

"Urheilu on minulle nimenomaan urheilua. En ajattele sitä kauneuden kautta. Hienoa on, että peiliin katsomalla voi arvioida urheilusuoritusta."

Nyt, kun Karrila ei ole kisadieetillä, hän kokee itsensä terveeksi ja on myös tyytyväisempi omaan ulkonäköönsä kuin dieetin aikana.

Hän myöntää, että hänellä on jonkinasteinen syömishäiriö, jota urheilulajivalinnat selittävät.

"Minulle urheilu on tapa hallita elämää."

Karrila on saanut osakseen myös paljon ulkonäköön ja syömiseen liittyvää arvostelua.

Kun hän on syönyt suklaata kymmenen vuoden tauon jälkeen, paheksujat eivät epäröi kertoa ihmettelyistään myös Karrilalle itselleen.

Pahimmat arvostelijat löytyvät niistä ihmisistä, jotka ovat nähneet Karrilan hoikimmillaan dieetin aikana.

Nyt on tyttö taas turvonnut kuin suolapussi, kommentoidaan keskustelupalstoilla.

Esiintymislavat ja palaute ovat kuitenkin koulineet Karrilaa. Hän osaa suhtautua kommentoijiinsa ammattimaisesti ja neutraalisti.

"Kritiikkiä tulee ja sillä siisti."

Teksti: Laura Myllymäki

Kuva: Lauri Hannus