12.03.2009

Ohjeita opintielle

Mitä uuden opiskelijan kannattaa ottaa huomioon akateemisen elämän alkumetreillä? Ekaluokan alkaessa sai neuvoja äidiltä, mutta nyt on syytä päivittää tietolähteet. Yliopisto-opiskelun tärpit, olkaa hyvät.

Yliopistolla hengailuun liittyvistä yksityiskohdista kaadetaan infoa niskaan tonneittain heti opintojen alettua. Sivuaineet ovat yksi ahdistuksen aiheuttajista. TYYn koulutuspoliittinen sihteeri Tomi Nyström kehottaa uusia opiskelijoita olemaan kärsivällisiä sivuaineiden valinnassa, sillä kaikkia opiskeluun liittyviä päätöksiä ei tarvitse tehdä heti. Jos henkilökohtainen opintosuunnitelma tehdään jo ensimmäisten viikkojen aikana, pitää muistaa, että sitä voi ja kuuluukin päivittää myöhemmin.
"Kaikki tieto opiskeluihin liittyen on löydettävissä. Kannattaa lukea kieliä ja aineita, jotka ovat kiinnostavia", Nyström toteaa.

Vanhat opiskelijat suosittelevat miettimään, minkälaisen kokonaisuuden pää- ja sivuaineet muodostavat työllistymistä silmällä pitäen. Sivuaineiden pääsykokeista kannattaa myös olla selvillä.
"Aloita sivuaine jo ensimmäisenä syksynä! Ota yksi hyödyllinen, vaikkakin vähän tylsä sivuaine, tyyliin valtio-oppi, suomen kieli, siis semmoinen, jota työnantaja varmasti pitää hienona", neuvoo 3. vuoden opiskelija.
Liian monen sivuaineen haaliminen ei ole viisasta, etenkään jos kokonaisuuksia ei tunnu saavan kasaan.
"Oma sudenkuoppani on se, että haalin liikaa sivuaineita, mikä johtaa ikuisuusopiskeluun. Kaikkein ärsyttävintä on se, jos esim. jostain perusopintokokonaisuudesta jää puuttumaan yksi kurssi. Mitä kauemmin aikaa menee, sitä hankalammalta tuntuu rästiin jääneiden asioiden tekeminen", toteaa 5. vuoden opiskelija
Sivuaineita on mahdollista suorittaa myös muissa korkeakouluissa joustavan opinto-oikeuden (JOO) turvin, optio tosin tyssää usein rahaan. JOO-opiskelu on tiedekunnille tyyristä, mutta Åbo Akademin tai kauppakorkean opintoihin on yleensä helpompaa saada puolto.

Joskus pääainekin voi alkaa tökkiä, mutta se ei kaada maailmaa. Matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta kerrotaan, että koulutusohjelman vaihtaminen onnistuu joustavasti, hieman aineesta riippuen, tosin.
Fiksuinta kuitenkin on ensin pohtia omaa motivaatiota ja kiinnostusta alaan. Mihin omasta pääaineesta valmistuu? Vinkkejä saa esimerkiksi sijoittumistutkimuksista.
"Ennen haahuilemista pääaineesta toiseen kannattaa hyödyntää opinto-ohjaajia ja muita palveluja", suosittelee Erkki Härkönen Akateemisista rekrytointipalveluista.
Jos mielii suorittaa kaksi tutkintoa, kannattaa homma miettiä tarkkaan. Yhdessä tiedekunnassa voi pääsääntöisesti olla vain yksi pääaine, vaikkei sitä välttämättä missään luekaan. Poikkeuksen muodostavat kasvatustieteet, joissa suoritetaan usein esimerkiksi sekä lastentarhan- että luokanopettajan opintoja.

Entä alakohtaiset tärpit? Lääketieteellisessä aloittavien on hyvä muistaa, että opiskelu on hyvin kurssimaista ja tiukan lukujärjestyksen mukaan etenevää. Lukukaudet ovat pidempiä kuin muissa tiedekunnissa, mihin on hyvä varautua.
"Pääsykokeen tulokset tulevat kesä-heinäkuussa, mistä on vain noin kuukausi aikaa opintojen alkuun elokuussa", huomauttaa tiedekunnan opintopäällikkö Anita Toivola.
Oikeustieteellisen tiedekunnan opintopäällikkö Marja Fehlig taas kehottaa huomioimaan, että kaikki tiedekuntaan hyväksytyt opiskelijat ovat hyviä. Uusi opiskelija ei siis enää olekaan luokan paras, eikä huippuarvosanoja välttämättä tipu kovasta työstä huolimatta. Tenttejä ei silti parempien tulosten toivossa kannata uusia loputtomiin, sillä uutta opittavaa tulee jatkuvasti.
Kielikeskuksen kurssit Fehlig suosittaa suoritettavaksi heti kahtena ensimmäisenä vuonna, jotta oikiksen omaan tahtiin pyöriviltä kursseilta ei tarvitse olla pois erikoistumisopintojen aikana.
"Ruotsin osaamisen vaadittu taso voi tulla yllätyksenä uusille opiskelijoille. Jo toisen vuoden ruotsin kurssi on meillä aika vaativa", hän pohtii.
Ruotsin osaamisen tärkeyttä korostetaan myös humanistisessa tiedekunnassa. Nea Oförsagd kertoo, että osalle uusista humanisteista tulee niin ikään yllätyksenä se, miten paljon omatoimista tiedonhankintaa opiskeluissa vaaditaan, kukaan kun ei tee lukujärjestystä valmiiksi.
"Aina ei myöskään oteta etukäteen selvää opiskeltavasta aineesta ja petytään. Aineet voivat olla myös tieteellisempiä, kuin opiskelija on luullut. Esimerkiksi kielten opintoihin kuuluu paljon kielitiedettä", opintopäällikkö selittää.

Teksti: Minna Uusivirta
Kuva: Antti Laakso

Turun ylioppilaslehti 5/2009 (13.3.)