12.03.2009

Sisäänpääsyn sankarit

Oikeustieteellistä ja lääketieteellistä tiedekuntaa pidetään pääsykokeiden kuningaslajeina, eikä kauppakorkeakoulukaan kaukana ole. Tylkkäri asetti stereotypian tieteellisen tarkan
tutkimuksen kohteeksi.

Ainakin lääkäriksi tai ekonomiksi haluavilla pitäisi olla matikka jotenkuten hallussa. He voivatkin helposti laskea, että eivät ole niin valikoituneita kuin haluaisivat kuvitella: moni humanisti ja toisen luokan opiskelija saattaa numeroiden valossa jopa kiitää ohi.

Pohditaanpa vaikka sitä, kuinka moni pääsykokeissa käynyt pääsee sisään. Helsingin yliopiston oikikseen, jota voi pitää maan kolmesta oikeustieteellisestä vaikeapääsyisimpänä, pääsi jopa noin joka viides pääsykokeeseen osallistunut, ja lääkikseen 13 %. Sen sijaan Turun yliopiston psykologian pääsykokeissa käyneistä vain joka kymmenennelle lähetettiin hyväksymiskirje.
Ja kyllä tyhjäntoimittajahumanistit sun muutkin osaavat. Helsingin yliopiston taidehistorioitsijatoiveikkaista sisään pääsi vaivaiset 8,3 %. Turussa luokanopettajaksi himoitsevia oli parin vuoden takaisissa pääsykokeissa 1729, joista 91 valittiin – eli yksi kahdeskymmenesosa. Näistä kolme oli vielä sen verran hurjia tapauksia, etteivät edes ottaneet paikkaa vastaan.
Samoin taidekorkeakoulut tapaavat olla ylivertaisen vaikeita päästä sisään. Esimerkiksi Teatterikorkeakouluun on hakijoista yleensä päässyt noin 5 %. Pääsykokeet ovat myös idolsmaisuudestaan johtuen henkisesti raastavia – tuomariston edessä saatetaan viettää päiväkausia porukan vähitellen karsiutuessa.

Luonnollisesti on epäreilua vertailla vain prosentteja, kun joissakin pääsykokeissa on vielä haastatteluja ja ties mitä subjektiivista. Sivumäärissä is-päätteiset tiedekunnat ovatkin ylivoimaisia.
Kauppakorkeakoulun yhteisvalintakokeissa vaadittava tuhannen sivun luku-urakka on kepeästi suurin – lääkikseen vaadittava Galenoskin jää kauas 660 sivullaan. Lääkäreiden odotetaan hallitsevan myös lukion biologian, fysiikan ja kemian pitkät oppimäärät.
Oikislainen vastaa haasteeseen muistuttamalla, että esimerkiksi kauppiksen kirjat, kuten Strategisen markkinoinnin perusteet, ovat pelkkää höpönlöpönlöllää verrattuna oikeustieteen pykäläviidakkoon. Oikeustieteilijät joutuvat myös lukemaan joka vuosi uudet kirjat.

Pelkkä hakijoiden määrä suhteessa sisäänpäässeisiin ei luonnollisesti kerro mitään hakijoiden tasosta ja motivaatiosta. Markkinatalouden oppien mukaisesti voikin kysyä, kuinka suureen rahalliseen panostukseen hakijat (tai näiden vanhemmat) ovat valmiita sisäänpääsyn takaamiseksi.
Kuningaslajit ovat nyt omassa sarjassaan – oikis, kauppis ja lääkis jättävät muut jo lähtökuoppiin. Tässä kisassa kauppatieteilijä luonnollisesti johtaa: Valmennuskeskuksen Ekonomi Takuu -kurssista, jonka käyneiden taataan pääsevän sisään, laskutetaan 4 850 euroa (+ 10 euron toimituskulut). Lääkis ja oikiskaan eivät kuitenkaan jää kauas. Samalla tavalla taatuista FIRST-kursseista lääke- ja oikeustieteessä saa pulittaa Huippuvalmennukselle 4800 euroa.
Ainakin voi siis kehuskella, että isi välittää, kun se on valmis sijoittamaan paljon rakkaan lapsen herrahissiin.

Teksti: Visa Kurki
Kuva: Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 5/2009 (13.3.)