11.05.2009

Viimeiset savut

Tupakointi ravintoloissa päättyy lopullisesti. Kesäkuun alusta lähtien kahden vuoden jatkoajan saaneet kapakatkin muuttuvat kokonaan savuttomiksi. Lainsäädäntö ottaa oikeutetusti kantaa baarityöntekijöiden ja asiakkaiden terveyteen, mutta miten käy suomalaisen sikarikulttuurin?

Turun Tupakkakauppa ja ravintola Pikku Havanna ovat uuden tupakkalainsäädännön kourissa kärvistelevän turkulaisen sikari- ja piippukulttuurin viimeinen henkireikä. Kaupan puolelta löytyy mittava valikoima sikareita, piippuja ja piipputupakkaa, papukahvia ja teetä. Baarin puolella tupakkatuotteita nautitaan muun muassa portviinin, rommin ja espresson kanssa.

Yrityksen toinen omistaja Simo Suokas polttaa pönäkkää Joya de Nicaragua Antaño -sikaria. Antaño on espanjaa ja merkitsee mennyttä aikaa. Puheenaiheena on Suomen uusi tupakkalainsäädäntö sikariasiantuntijan näkökulmasta. Suokakselle sikarit ja piiput eivät ole pelkkä sunnuntaiharrastus, vaan elämäntapa ja elinkeino.

"Ei tämä lainsäädäntö ole ainakaan negatiivisesti vaikuttanut kaupan myyntiin. Päinvastoin myynti tuntuu vain kasvavan. On hämmästyttävää, että esimerkiksi piippuja ostetaan paljon, vaikka piipun polttajia ei näy oikein missään", Suokas pohtii.

Uusi tupakkalainsäädäntö ajaa sikaristit pihalle tai lasiseen koppiin. Voisi kuvitella, että tilanne vaikuttaa tupakoinnin ja sitä kautta maksavien asiakkaiden määrään. Suokas ei kuitenkaan pidä tätä realistisena uhkana.

"Olen aika luottavainen. Kyllä vannoutuneet harrastajat sikarinsa aina jossain polttavat, ja lähinnä harrastajat meillä asioivatkin. Kesällä sikareita myydään aina enemmän, kun ulkonakin voi polttaa", Suokas kertoo.

Pikku Havanna vaikuttaa asiaan vihkiytyneen väen olohuoneelta. Asiakaskunta on osaksi vakiintunutta. Tyypillistä sikarin polttajaa Suokas ei kuitenkaan osaa määritellä.

"Elitistisen leiman voi karistaa heti kättelyssä. Meillä asioi aivan kaikenlaisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, jotka tahtovat nauttia hyvästä. Sukupuolten välillä on kyllä selvä ero, miesten harrastushan tämä lähinnä on. Poikkeuksia tietysti löytyy."

Pikku Havannaan rakennetaan sikarihuone heti kesäkuun alussa. Koppiin on kuitenkin turha yrittää edes kahvikupin kanssa. Kaiken juoman nauttiminen samassa tilassa tupakan kanssa on kiellettyä. Suokaksen suosikkikombo, sikari portviinin kera, on uuden lainsäädännön silmin mahdoton yhtälö.

Sikaribaarin pitäjää lainsäädäntö ei miellytä. Tupakkaa hän itse ei ole polttanut koskaan.

"Epäkohta on se, että tupakoitsijat niputetaan yhteen sikariharrastajien kanssa. Ensimmäinen ryhmä hakee nikotiinia, toinen makunautintoa. Holhousyhteiskunta ei erota näitä kahta toisistaan. Ei sille mitään voi, mutta ei se oikeinkaan ole."

Suokaksen tarjoama Joya de Nicaragua sauhuaa uljaasti Pikku Havannan eteerisessä nurkassa. Savu muodostaa narkoottisen verhon, jota on nautinto katsella. Tästä hetkestä luopuminen on varmasti monelle vaikeaa.

Vertailun vuoksi lähdemme ulos polttamaan sikarit loppuun. Rantabulevardilla polttelukin on mukavaa, mutta suljetun tilan tuoma intimiteetti ja savun tarina jäävät puuttumaan. Tuulen tuiverrus käristää pölliä loppuun kilvan polttajan kanssa. Tuulisessa keväässä terassikaan ei tunnu hyvältä ajatukselta.

Nikotinisti sauhuttelee savukkeensa tottuneesti ulkoilmassa ja ahtaissa tupakkakopperoissa. Sikaristille savuttomuus on varmasti kovempi isku. Nähtäväksi jää, kotiutuvatko harrastajat heille tarjottuihin sikarikoppeihin, vai siirtyykö sikarikulttuuri suljettujen ovien taakse pienten kuppikuntien herrainherkuksi.

Teksti: Jantso Jokelin & Otto Köngäs

Kuva: Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)