11.05.2009

Ylinopeutta yliopistolla

60 opintopisteellä vuodessa pääsee maisteriksi viidessä. Kaikille tämä ei riitä.

Ihmelapsien luvatussa maassa USA:ssa on täysin normaalia, että bachelor-promootiossa hassunmuotoisen lakin saa päähänsä muutama vaahtosammutin, jonka ikätoverit ovat juuri päässeet yläasteelle. Esimerkiksi amerikanintialainen Balamurali Ambati valmistui New Yorkin yliopistosta 13-vuotiaana ennen siirtymistään tekemään väitöskirjaansa.
Suomessa kilpailu on ollut vähäisempää.
Eino Jutikkalan akateeminen ura oli kuitenkin aikoinaan täkäläisittäin vauhdikas.
Jutikkala tarvitsi kolme vuotta filosofian kandidaatiksi (nyk. maisteriksi) pääsemiseksi; kolme vuotta myöhemmin, 24-vuotiaana hän väitteli filosofian tohtoriksi.
Ennen talvisotaa väitellyt Jutikkala sai pitää maamme nuorimman tohtorin ennätystä aina 2000-luvulle saakka, jolloin nouseva tähti, filosofi Pekka Himanen ryösti valtikan: Himanen luki itsensä vuodessa maisteriksi ja toisessa tohtoriksi saaden ylimmän tieteellisen oppiarvon 20-vuotiaana.
Huipulla alkoi yhtäkkiä olla ruuhkaa – jo muutaman vuoden kuluttua Tuomas Lukka väitteli tohtoriksi fysikaalisesta kemiasta parikymppisenä, muutamaa kuukautta Himasta nuorempana.

Tuomaslukat ovat ääriesimerkkejä, mutta kaikille ei opiskelijaelämä maita sen vertaa, että sen viettoon tarvitsisi varata viittä vuotta. Kasvatustieteiden jatko-opiskelija Satu Merenluoto on tutkinut gradussaan Turun yliopistosta vuosina 1991–2001 valmistuneita maistereita. Tutkimusaineistosta nopein valmistuja löytyi matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta, josta päästiin ulos vuodessa ja kolmessa kuukaudessa.
Nopean valmistumisen yhdistää helposti joko äärimmäiseen lahjakkuuteen tai todella ahkeraan puurtamiseen. Merenluodon mukaan nopealla valmistumisella on kuitenkin tekemistä lähinnä tehokkaan opintojen suunnittelun, ei elämättömyyden kanssa: vauhtiopiskelija saattaa olla perheellinen, työssäkäyvä tai opiskelija-aktiivi.

Joillakin on taustalla myös yleinen tehokkuusihanne. Esimerkiksi kansanedustajan pallilta yhden kauden jälkeen pudonnut Outi Siimes ei jäänyt lepäämään laakereilleen vaan suoritti tämän jälkeen oikeustieteen kandidaatin (nyk. maisterin) tutkinnon vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa. Nykyään hän harrastaa pitkänmatkanjuoksua ja oli ensimmäinen suomalaisnainen, joka juoksi vuorokaudessa 200 kilometriä.

Keskivertoa huomattavasti nopeampi opiskelu aiheuttaa myös käytännön hankaluuksia: kursseja ja tenttipäiviä saatetaan järjestää liian harvoin. Usein tämä vaatiikin erityistä sopimista opettajien kanssa.
Oma ongelmansa oli myös Balamurali Ambatilla, joka 17-vuotiaana lääketieteen tohtoriksi valmistuttuaan ei olisi New Yorkin osavaltion lainsäädännön mukaan saanut harjoittaa lääkärintointa ennen 21. ikävuottaan. Häntä varten lakiin pitikin säätää erityinen poikkeus.

Teksti: Visa Kurki

Opinnot eivät ole pääasia

"Just nyt ei ole mikään kiire", kansainvälistä oikeutta Åbo Akademissa opiskeleva Terhi Salmenoja, 22, hymyilee toimittajan kysymykseen.
Yllättävää. Salmenoja on nimittäin ehtinyt keräämään 121 opintopistettä ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Kesällä on tarkoitus tehdä vielä parikymmentä lisää. Suunnitelmana olisi valmistua kolmessa vuodessa maisteriksi.

Salmenojan tahti kuulostaa hurjalta, mutta opinnot eivät silti vaikuta olevan pääasia.
"Normaali päiväni alkaa kuuden seitsemän aikaan, kun herään ja lähden lenkille."
Lenkin jälkeen hän lähtee töihin Varsinais-Suomen demarinuoriin, jossa hän toimii järjestösihteerinä. Päivään kuuluu vielä toinen lenkki, mahdollisesti luentoja ja lisää työntekoa. Kotiin saavutaan kymmenen maissa.
Viikonloppuisin rytmi on eri – silloin Salmenoja harrastaa SM-tason kilpapyöräilyä.
"Viimeksi lähdettiin lauantaiaamuna puoli kuuden aikaan Seinäjoelle kisoihin ja takaisin tultiin sunnuntai-iltana", Salmenoja kertoo.
Tiukka meno opittiin jo Aurajoen urheilulukiossa, jossa harjoittelu ja koulunkäynti piti oppia yhdistämään. Salmenoja oli tällöin myös töissä, kaupan kassalla.
"Kyllähän mä olen vähän suorittaja", hän myöntää.

Kiirettä siis pitää, mutta ei ilmeisesti opiskelujen kanssa. Mistä noppia sitten kertyy?
"En oikeastaan edes alun perin ajatellut tekeväni näin paljon opintopisteitä, mutta kun niitä on vain tullut niin helposti."
"Alussa sentään luin tenttikirjat alusta loppuun; nykyään lähinnä selailen ne ennen tenttiä."
Kyse ei siis ole tarpeesta valmistua nopeasti. Salmenoja onkin lähinnä ihmetellyt yliopisto-opintojen helppoutta. Tosin jo lukioaikaan koulunkäynnin helppous mahdollisti kaiken muun kanssa puuhastelun.
Salmenoja elää unelmaansa.
"Tää on kivaa! Tapaan kavereita töissä, luennolla ja pyöräillessä. En ole mikään bilehile, joten tämä käy oikein hyvin", Salmenoja hymyilee.

Teksti: Visa Kurki
Kuva: Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)