Pääkirjoitus
12.10.2011

Äänestit tai et - he edustavat sinuakin

TYYn edustajistovaalien ehdokasmäärä romahti tänä syksynä noin neljänneksellä verrattuna kahden vuoden takaisiin vaaleihin. Syitä voi vain arvailla. Verottivatko viimekeväiset eduskuntavaalit kampanjointipuhtia tai uskoa vaikutusmahdollisuuksiin? Vai vaikuttavatko tutkintoaikojen rajaukset niin, ettei opintojen ulkopuoliseen "vapaaehtoistyöhön" tunnu enää yksinkertaisesti olevan aikaa?

Ehdokasmäärän ei sinänsä tarvitse olla hälyttävä merkki – laatu voi hyvinkin korvata tässä tapauksessa määrän.

Edellisistä vaaleista tiedetään kuitenkin jotain opiskelijoiden äänestyskäyttäytymisestä. Yliopistolla moni kuulee koko vaaleista sitä kautta, että joku opiskelutoveri on itse ehdolla. Vielä useampi valitsee ehdokkaansa kaverisuhteiden perusteella. Siksi suppeat ehdokaslistat saattavat tietää vähemmän puhetta vaaleista ja sitä kautta alhaisempaa äänestysprosenttia.

Äänestysaktiivisuus on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden ajan TYYn vaaleissa 23 ja 34 prosentin välillä. Luvut eivät ole kovin mieltäylentäviä.

Ulospäin edustajiston toiminta näyttää varmasti toisinaan turhanpäiväiseltä nyhräämiseltä. Ja siltä se vaikuttaa toisinaan sisäpiiristä tarkasteltunakin. Monet kiistojen aiheet tuntuvat valtakunnanpolitiikkaan verrattuna vähäpätöisiltä ja ylioppilaskuntapoliitikot omituisine jargoneineen luotaantyöntävältä salaseuralta.

Fakta kuitenkin on, että kaikissa poliittisissa elimissä takerrutaan joskus lillukanvarsiin. Se on valitettava tosiasia, mutta ei syy koko systeemin kyseenalaistamiseen.

Ylioppilaskunnissa vuosikymmenien saatossa tehdyn työn ansiosta opiskelijalla on suomalaisessa yliopistossa erittäin vahva asema. Ylioppilaskunta on se organisaatio, jonka kautta opiskelijat saavat äänensä kuuluviin niin oman yliopiston tasolla kuin valtakunnallisessakin koulutuspoliittisessa keskustelussa. Perinteisesti ylioppilaskunnilla on ollut vahva rooli myös muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Ja ennen kaikkea TYYn edustajisto päättää Turun yliopiston 15 000 perustutkinto- ja jatko-opiskelijan vuotuisista jäsenmaksuista kertyvän potin ja muun ylioppilaskunnan varallisuuden käytöstä.

Äänioikeuden käyttämättä jättäminen on kannanotto sen puolesta, ettei ylioppilaskuntaa – ainakaan demokraattisesti johdettua – tarvita.

Kuten kaikkien vaalien alla, jälleen on hyvä muistaa demokratian perustotuus: edustajat valitaan joka tapauksessa, ja he edustavat sinuakin. Kannattaisiko siihen vaikuttaa?

ANNA-ELINA MATILAINEN

tyl-paatoimittaja@utu.fi