Pääkirjoitus
08.12.2011

Elävää sekasotkua

KUN äitini vietti 1950-luvun lopulla lapsuuttaan Jyväskylässä, hänen kotitalonsa jokaiselle ikkunalle piti sytyttää itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää. Talonmies antoi kynttilöiden sijainnista sentintarkat ohjeet. Mikäli asukkaat eivät olleet juhlapäivänä kotona, talkkari tuli omilla avaimillaan sisään sytyttämään juhlavalaistuksen.

Nyky-Suomessa ajatus tuntuu mahdottomalta. Kynttilät koristivat Turussa tiistai-iltana joitakin ikkunoita. Kukaan kuitenkaan tuskin kehtaisi vaatia asukkaita päästämään talonmiehen tyhjään asuntoonsa kynttilöitä sytyttelemään.

Suomi, jossa palaa itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää joka kodin ikkunalla, on kuitenkin se Suomi, jota moni tänään muistelee kaiholla.

TÄNÄ vuonna itsenäisyyspäivää juhlittiin ympäri Suomena homotanssein. Spontaani liike syntyi vastareaktiona yhden kansanedustajan ilmoitukselle, ettei hän mene Linnan juhliin, koska valssaavat nykyään homotkin.

Muuttuvat juhlaperinteet nostavat pintaan tunteen, että ennen kaikki oli paremmin. Kuten itsenäisyyspäivällä, myös muilla juhlilla on omat oikeaoppisuuden vartijansa.

Vartijat kertovat, että joulu on "alun perin" Jeesuksen syntymäjuhla (tai sitten nimenomaan ei sitä, vaan on keskitalven pakanallinen rieha), itsenäisyyspäivänä muistellaan sotia ja avioliitto on naisen ja miehen välinen.

Osa vartijoista suuntaa konservatisminsa hienovaraisemmin. He vastustavat pääsiäisenä virpovia noitia, koska tavassa yhdistyy "virheellisesti" itäinen, kristillinen virpomisperinne ja läntinen, pakanallinen trulliperinne.

KULTTUURI ei kuitenkaan ole mitään "alun perin" tietynlaista. Perinteiden perusominaisuuksiin kuuluu, että ne ovat sekasotkua.

Jokainen juhlija kuitenkin muokkaa perinteitä, ja juuri nuo kerrokset muodostavat elävän perinteen. Vanhoista tavoista otetaan mukaan ne, jotka tuntuvat tässä ajassa mielekkäiltä ja hylätään ne, jotka tuntuvat vanhentuneilta.

Juuri mukautumiskykynsä ansiosta joulu, itsenäisyyspäivä ja avioliitto ovat instituutioina säilyttäneet merkityksensä. Ne ovat mukautuneet ihmisten tarpeiden mukaan erilaisiin käsityksiin parisuhteesta, suomalaisuudesta ja uskonnosta.

Ja jos niillä halutaan tulevaisuudessakin olevan merkitystä suomalaisille, niiden on muututtava muun maailman mukana.

ANNA-ELINA MATILAINEN

tyl-paatoimittaja@utu.fi