Toimitukselta
27.11.2015

Epäkorrektia suosiota

Teksti:
Sakari Muurinen

Hullu ei nykyisin enää ole hullu, vaan mielenterveyspotilas. Mustia miehiä ei saa kategorisesti nimittää laiskoiksi.

Edeltävän kaltainen kielenkäyttö olisi poliittisesti epäkorrektia. Ja hyvä niin. Loukkaavaa kielenkäyttöä ei tarvitse hyväksyä.

Epäkorrekti kielenkäyttö on osa populismia, joka juuri nyt on poliittinen muoti-ilmiö. Meillä ja maailmalla.

Tässä on kolme pointtia siitä, miksi epäkorrekti retoriikka toimii.

Ensimmäinen on muutos. Taloudellisesti haastavina aikoina äänestäjät usein haluavat muutosta politiikkaan. Epäkorrekti retoriikka on keino erottua.

Kun poliitikko käyttää terminologiaa, jota nykyisin paheksutaan, mutta joka oli vielä 30 vuotta sitten normaalia kielenkäyttöä, tarjoaa hän äänestäjälle välähdyksen turvallisen tuntuiselta 1980-luvulta.

Toinen pontti on syylliset. Kun menee huonosti, on aina helpompi ajatella, että se on jonkun muun vika.

Populisti usein osaa osoittaa syyllisen, josta ei myöskään tarvitse puhua arvostavaan sävyyn. Historia on täynnä surullisia esimerkkejä tästä.

Kolmanneksi: Epäkorrektia puhujaa ei kuunnella. Ala-arvoisenkin puheen taustalla saattaa olla ihan oikea ongelma, joka koskettaa ihmisiä. Mikäli muut osapuolet ovat haluttomia noteeraamaan kritiikin, sopii se varsin hyvin epäkorrektin puhujan agendaan.

Näin hän kykenee näyttäytymään ainoana, joka tunnistaa ongelman ja samalla hän myös määrittää ehdot, joilla keskustelua käydään. Samalla hänestä tulee uhri, joka urhoollisesti käy taistoon unohdetun kansan puolesta.

Näin on tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa. Viimeisen viiden vuoden aikana maa on ajautunut sellaiseen poliittiseen umpisolmuun, että kukaan ei tunnu saavan sitä auki.

Loukkaavaa kielenkäyttöä ei pidä hyväksyä, mutta ikävä kyllä, sitä kannattaa kuunnella. Ylimielisyyteen ei kannata sortua.