Pääkirjoitus
03.05.2012

Herätys, liike!

Turun yliopiston ylioppilaskunta täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Juhlallisuuksien myötä kaupunkilaisten katse halutaan kiinnittää uudelleen opiskelijaliikkeeseen ja opiskelijakulttuuriin, joka on elimellinen osa turkulaista kaupunkikuvaa.

Vappua kaupungilla juhlineen näkövinkkelistä saattaa olla liioiteltua väittää, että opiskelijan ääni hautautuisi jonnekin yleisen älämölön ja välinpitämättömyyden välimaastoon - niin tiukassa istuvat opiskelijaliikkeen vappuperinteet turkulaisessa katukuvassa.

Omalla asialla olevien ylioppilaitten aika on kuitenkin joidenkin mielestä ohi. Vähiten aiheesta ei ole keskusteltu TYYn edustajistossa, joka halutessaan palaa debattiin yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkityksestä aihetta kuin aihetta käsitellessään. Minimalistisen ylioppilaskunnan kannattajat katsovat, että TYYn tehtäviin ei kuulu laaja-alainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen, sillä se ei ole ylioppilaskunnan erityisosaamisaluetta.

Toimittajan näkökulmasta vaikuttamisesta pidättyminen tuntuu kummalliselta: Miksi volyymiltaan massiivinen joukko ei haluaisi ajaa etujaan aktiivisesti? Pahimmillaan opiskelijapolitiikan aktiivit näyttäytyvät ulkopuoliselle tarkastelijalle opportunisteina ja oman uransa edistäjinä.

Väite on kuumottava erityisesti syksyn kuntavaalien alla. Luottamustehtävien virkamiesmäistyminen ei nimittäin varsinaisesti sysää uskottavuuden viittaa opiskelijaliikkeen harteille. Paikallistasolla jonkinlaisesta kredibiliteettivajeesta kielinee myös epäonnistunut lobbaustyö Ylioppilastalojen osakuntatilojen pelastamiseksi.

On totta, että opiskelijat eivät ole samasta puusta veistetty, homogeeninen joukko. Mukaan mahtuu suomalaisen puoluepolitiikan koko kirjon lisäksi spektrin muitakin sävyjä. Osa meistä osaa määritellä itsensä oppikirjamääritelmin, osa ei. Osa ei vielä edes tiedä, mitä sitä oikein haluaisi edustaa.

Vappupuheessaan ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivisto antoi yksiselitteisen viestin: Älkää tyytykö olemaan hiljaisia objekteja, vaan vaatikaa paljon yliopistoltanne, ylioppilaskunnaltanne ja koko yhteiskunnalta!

Tyytymisen trendi on murrettavissa juuri aktiivisella vaikuttamisella, mikä paikallistasolla tarkoittaa energian keskittämistä syksyn kuntavaaleihin. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen ei tarvitse olla tasapäistävää, päinvastoin. Parhaimmillaan opiskelijan ääni kuuluu moniäänisenä ja säihkyy spektrin joka sävyssä. Ja ehkä näin saadaan takaisin myös osa menetetystä uskottavuudesta.

Jos 60- ja 70-lukujen opiskelijaliikkeen hurmostilaan onkin vaikea päästä, voi halutessaan pysytellä faktoissa. Opiskelijat nimittäin käyttävät päivittäin opiskelukaupunkinsa palveluita.

LAURA MYLLYMÄKI

tyl-paatoimittaja@utu.fi