Pääkirjoitus
03.02.2011

Kansan asialla

Tämä talven aikana on tullut selväksi, että leikata pitää. Nimittäin valtion menoja. Joten ei kun talkoisiin. Mistä juuri sinä säästäisit – mummosi eläkkeestä, koululaisten lyijykynistä vai rautateiden kunnossapidosta?

Niin, en minäkään. Kukapa nyt mistään hyvistä asioista tahtoisi säästää.

On paljon mukavampi leikata sellaisilta, joita ei tarvitse katsoa silmiin – koska he ovat liian kaukana tai muuten vain kasvottomia.

YLE ja Taloustutkimus julkaisivat tammikuussa kyselyn, josta selvisi mistä suomalaiset olisivat valmiita pakon edessä nipistämään. Siitä selvisi, että 77 prosenttia suomalaista leikkaisi suurituloisten perheiden lapsilisiä. Hyvänä kakkosena tulivat maahanmuuttajien sosiaalituet. Myös asehankinnat oltiin valmiita jäädyttämään ja kotona olevien lasten vanhempien päivähoito-oikeutta rajoittamaan.

Kyselyssä leikkauskohteet valittiin 24 valmiin ehdotuksen joukosta. Sopii vain arvata, kuinka monta prosenttia kansalaisista olisi ollut valmis etsimään säästöjä vankien harrastustoiminnasta, ministerien taksikyydeistä tai kansanedustajien torkkupeitoista.

Populismin sanotaan olevan elitismin vastakohta. Populisti puhuu niin että tavallinenkin ihminen ymmärtää. Silloinhan siinä ei ole mitään vikaa.

Populisti ajaa politiikkaa, jonka tietää todellisuudessa mahdottomaksi. Hän laskee sen varaan, ettei hänen kantansa voita, ja kerää hyvispisteet. Kaikista viheliäisintä populismia sen sijaan on politiikka, jossa vaikeisiin kysymyksiin tarjotaan helppoja ratkaisuja.

Leikkauslistojen kysely katugallupeilla mittaa vain sitä, kenet tunnetaan kaikkein kaukaisimmaksi tai muuten vain kasvottomaksi. Viis siitä, millaisia todellisia säästöjä mistäkin kakusta viipaloimalla kertyisi. Leikkauskohteiden heittelyssä ei ole mitään mieltä, ellei pöytään ole lyödä lukuja.

Lukukausimaksuja yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin kannatti muuten puolet vastaajista.

ANNA-ELINA MATILAINEN