Pääkirjoitus
09.04.2014

Luokatonta!

Opiskelijat ovat keskimäärin sangen luokattomia – tai ainakin perinteisen luokkajaon kannalta hankalaa porukkaa.

Suurin osa korkeakouluopiskelijoista elää köyhyysrajan alittavilla tuloilla, nipistää ruokabudjetistaan voidakseen juhlia ja elättää itseään silpputöillä. Osa voi toki turvautua vanhempien elatusapuun, mutta suurelle enemmistölle Kelan tukien ja satunnaisten duunien yhdistely on arkipäivää.

Kuulostaa ihan syrjäytymiseltä. Toisaalta juuri korkeakouluista valmistuneet ihmiset nappaavat vuodesta toiseen halutuimmat ja parhaiten palkatut työpaikat lisääntyvästä akateemisesta työttömyydestä huolimatta.

Opiskelijat eivät ole työväenluokkaa, eliittiä tai keskiluokkaa. Perinteinen kolmijaottelu on toki muutenkin vanhentunut, mutta korkeakouluihin se istuu erityisen huonosti. Kaunis ajatus kuuluukin, että opiskeluaika vietetään luokkien ulkopuolisessa tilassa, ja paikat haetaan vasta työelämässä.

Käytännössä kampuksen arki ei ole näin ruusuista. Köyhyys ja yltäkylläisyys lyövät vastaan helposti, vaikka kyse voisi olla euromääräisesti pienistäkin rahaeroista. Opiskelijoiden erityistalousalueella vauraus voi olla vaikkapa sitä, että pystyy ostamaan lounaalla jälkiruokaa. Yhtä opiskelijan kukkaroa ei silti ole. Jollekin opiskeluajan reaalitalous tarkoittaa omistusasuntoa ja alppimatkoja, toiselle nollasaldon vuoksi sulkeutuvaa puhelinliittymää.

Yliopistoa leimaavat pikemminkin luokka-aikeet. Eri pääaineista kun suunnataan eri tavalla palkattuihin ammatteihin. Tulevaisuudenodotukset näkyvät jossain määrin asenteissa muita tiedekuntia kohtaan, mutta suoranaisesta luokasta puhuminen on yliopistolla edelleen pääosin tabu. Luokkapuhetta kuuleekin lähinnä sosiologian luennoilla, ja käsite tuntuu yleensä liian leimahdusherkältä suoraan pöytään viskattavaksi.

Pidättyväisyydessä on oma viisautensa, sillä elämä heittelee moneen suuntaan. Toisaalta kaikki akateemiset opiskelijat tähtäävät sivistystasoltaan samaan karsinaan: korkeakoulutetuiksi. Luokka kun on paljon muutakin kuin rahaa. Se on osaamista, verkostoja ja asennetta. Hyväosaisuus on nykyisin sitä, että hahmottaa elämälleen tarkoituksen, jonka voi jakaa ja johon voi itse vaikuttaa.

Ylioppilaat voidaankin nähdä omana yhteiskuntaluokkanaan, ja tämä luokka kertoo jäsenistään yhtä vähän kuin muut. Asiantilaa voi hahmottaa kätevästi ajatuskokeella: kuinka montaa lähimmäistäsi kuvailisit ensisijaisesti ilmauksella keskiluokan jäsen?

Lauri Hannus

tyl-paatoimittaja@utu.fi