Pääkirjoitus
15.03.2012

”Mä nyt vaan oon tällanen”

Mitä yhteistä on kahvipöytäkeskustelulla AKT:n puheenjohtaja Timo Rädystä, Björn Wahlroosin perusteluilla markkinatalouden siunauksellisuuden puolesta ja lasten leikkikalujen jaottelulla tyttöjen ja poikien leluihin?

Aloitetaan tapauksesta Räty. Useat hänen johtamassaan ammattiliitossa työskennelleet ovat lähiviikkoina avautuneet mediassa esimiehensä mielivaltaisesta johtamistyylistä. Erityisesti entistä läheistä työpariaan Hilkka Ahdetta Räty on huhujen mukaan terrorisoinut vuosikausia. Mitä sanoo kahvipöytätuomioistuin? Äijän täytyy olla täysi sosiopaatti! Narsisti!

Björn Wahlroos taas todistaa aina tilaisuuden tarjoutuessa – viimeksi sopiva sauma sattui Hesarin sunnuntaisivujen paraatipaikalla helmikuussa –, että ihminen on luonnostaan omaa etuaan tavoitteleva ja ahne. Yhteiskunta kannattaa siis rakentaa näiden perustusten varaan.

Raskaana ollessani taas en ole voinut huomaamatta, kuinka ihmislapsen ominaisuuksia ryhdytään sikiövaiheesta alkaen luokittelemaan sukupuolen mukaan. Kovaa potkiva vauva on tietenkin reipas poika, ei kiltti tyttö. Synnyttyään hän poikuudestaan johtuen tuskin pysyy syöttötuolissa istumassa tai osaa leikkiä nukeilla. Vanhempana hän osoittaa kyvyttömyytensä empatiaan ja keskusteluun.

Joko arvaatte? Kolmen esimerkin yhteinen nimittäjä on asioiden luonnollistaminen. Kiusaaminen ei ole huonoa käytöstä vaan diagnoosi. Ahneuttaan ei kannata peitellä saati suitsia, sillä se on lajityypillinen ominaisuutemme. Jos synnyt pojaksi, olet raisu; jos olet tyttö, olet kiltti.

Asioiden luonnollistaminen on tietenkin helpottavaa. Se vapauttaa meidät vastuustamme: en voisikaan toimia toisin. Ajatuskulku kiteytyy sanoihin "mä vaan oon tällanen, minkä mä sille voin".

Ahneuden luonnollisuudesta en osaa sanoa mitään varmaan, mutta ainakin pyrkimys päästä helpolla tuntuu kuuluvan ihmiskunnan perusvarusteisiin. Asioiden näkeminen ennalta määräytyneenä antaa luvan nostaa kädet ylös. Se asettaa odotukset valmiiksi mukavan alas.

Tyhmempi voisi toki luulla, että mikäli temperamentti tuntuu ohjaavan ihmistä työpaikkakiusaajaksi, ihmisten ahneus johtavan heikompien syrjäytymiseen tai lapsen biologinen sukupuoli rajaavan hänen taitovalikoimaansa, olisi tarvetta juuri päinvastaiseen toimintaan: tietoiseen päätökseen käyttäytyä paremmin, suitsia ahneutta ja tukea niitä luonteenpiirteitä, jotka ovat vaarassa jäädä alakynteen.

ANNA-ELINA MATILAINEN

tyl-paatoimittaja@utu.fi