Pääkirjoitus
29.11.2012

Naura samalla

Syntymäpäiväkortissa oli orvokkeja ja fonttina comic sans.

"Kasvat aikuiseksi sinä päivänä, kun opit nauramaan itsellesi", se toivotti.

Jo edesmennyt mummini meni suoraan asiaan, kun hän reilu kymmenen vuotta sitten toivotti 15-vuotiaalle minälle onnea merkkipäivänä. Angstaavalle teinille oli väännettävä rautalangasta, miten elämästä tulisi helpompaa, jos vain sisäistäisi erään sen perusasioista.

Viestissä ei ollut ironian häivääkään. Mummi oli tosissaan ja liikkeellä kasvattajana.

Tässä Tylkkärissä queer-feministisen pornolehden Ménage à Trois'n päätoimittajat Saija Nojonen ja Begemot pohtivat suomalaisten naistenlehtien ihmiskuvaa (s. 7). Usein lehdet kertovat, miten kuuluisi toimia, jotta elämästä tulisi nykyistä parempaa, onnellisempaa ja terveellisempää. Sen sijaan artikkelit eivät läheskään aina kehota toimimaan siten, miten itse haluaisi.

Kulttuurimme kannustaa tutustumaan itsen uusiin puoliin verrattain laiskasti. Hyvän itsetuntemuksen sijaan haaveilemme menestyksestä. Suoritamme ensin opintopisteitä, sitten tutkinnon. Puhumme urakehityksestä ennen kuin tiedämme, mitä meistä tulee isoina. Pönötämme jo parikymppisinä.

Pärjäämistä peräänkuuluttavassa kulttuurissa ironiasta on tullut sekä selviytymiskeino että yhteinen sukupolvikokemus. Nauramme vitsien vitseille, kikkailemme knoppitiedolla ja pukeudumme läpällä. Ironisesta tavasta kokea ja nähdä on muotoutunut keino viestiä älykkyydestä ja nokkeluudesta, paremmuudestakin. Harmillista tässä kaikessa on, että ironia myös hautaa alleen. Lopulta emme enää muista, mitä on olla aito.

Tämä Tylkkäri on abinumero. Ensin pohdimme toimituksessa, mistä tekisimme sellaisia juttuja, joista voisi olla hyötyä tuleville ylioppilaille. Sitten tajusimme onneksi olla tekemättä niin. Päätimme vain tehdä mahdollisimman hyvän Turun ylioppilaslehden numeron.

Hyödyllisiä neuvoja on vaikea antaa, sillä toiveemme ja halumme ovat vähintään yhtä pirstaloituneita kuin yhteiskuntamme itse. Dramaattisesti sanoen: kaikki on epävarmaa.

Näissäkin olosuhteissa itseensä tutustuminen on kuitenkin yhden elämän mittainen matka. Siksi meidän ironian mestareiden kannattaisi välillä nauraa samalla. Mummini ohjein.

LAURA MYLLYMÄKI

tyl-paatoimittaja@utu.fi