Pääkirjoitus
26.08.2015

Niin väärin, niin oikein

Tiedättekö tunteen, kun asiat menevät paperilla väärin mutta silti aivan oikein?

Olen ollut yliopistolla kirjoilla lähes päivälleen seitsemän vuotta ja saanut tänä aikana likimain kaiken tarpeellisen: lisää ymmärrystä, kosolti kontakteja ja erinomaisen työpaikan ylioppilaskunnasta. Jossain kohtaa tuli perustettua oma yrityskin.

Opinahjoni ei ole silti saanut minulta tärkeintä, valmistumista. Sitä, jonka mukaan osa yliopiston rahoituksesta määritellään ja joka saa ylikuormittuneen hallintovirkailijan huokaisemaan ”yksi vähemmän”.

Jään tämän lehden ilmestyttyä opintovapaalle viimeistelemään tutkintoani. Omasta näkökulmastani tämä ei tapahdu juurikaan liian myöhään, vaikka moni voisi älähtää toisin.

En usko, että olisin voinut tehdä aivan tämänlaista työuraa mitenkään muuten kuin opintojeni ohessa: välillä opintotukea nostaen, välillä yrittäjänä ja työntekijänä veroja maksaen. Järjestely on antanut mahdollisuuden lomittaa sivistymistä ja ammattiin kasvamista rutkasti korkeakouluharjoittelun kaltaisia virallisia kanavia tehokkaammin.

Perustulottomassa, jäykän kaksijakoisessa todellisuudessa olen niin sanotusti hienosäätänyt järjestelmää. Tempussa ei toki ole mitään leveilemistä: omaehtoista työn ja opiskelun hybridimallia käyttävät vuosittain tuhannet suomalaiset.

Opiskelujen aikana tehtävä oman alan työ on suomalaisen urakehityksen valtavirtaa lähes alasta riippumatta. Ja aika harvalla tämä tarkoittaa pelkkiä kesätöitä.

Valmistumisaikojen nopeuttaminen on sinällään kannatettava tavoite. Toisaalta ihmisiä on piinallisen helppoa lajitella pinnallisin perustein, tilastoihin ja lukuihin vedoten, syvempää todellisuutta tuntematta.

On helppoa jauhaa ikuisuusopiskelijoista, vaikka opiskeluajan sisään mahtuisi työuran keskeinen kasvuvaihe. Kun yleisakateemisen opiskelun ohessa oppii vankkaa ammattitaitoa, hyöty ei jää pelkästään yksilölle. Toisaalta työkokemus antaa vastavalmistuneelle pelimerkkejä yhä pirstaleisemmilla työmarkkinoilla.

Suomalaisten verrattain pitkiä opiskeluaikoja on pidetty etenkin elinkeinoelämän kannanotoissa jonkinasteisena mätäpaiseena: ongelmana, josta täytyisi päästä pikaisesti eroon.

Toki monella valmistumisen lykkääntyminen johtuu motivaatio- tai toimeentulo-ongelmista. Ylimääräisissä opiskeluvuosissa ei aina ole hurraamista.

Mutta mitä tehdä silloin kun lisävuodet toimivat?

Lauri Hannus, päätoimittaja