Pääkirjoitus
28.10.2010

Sumean tulevaisuuden osaajat

Tällä viikolla Turussa huokaistiin helpotuksesta. Viking Line tilasi Turun telakalta laivan. Tuhannet rautakourat joutuvatkin kilometritehtaan sijaan pelkästään pakkolomalle.

Telakan armonajasta pitää tietenkin olla iloinen. Ilman laivanrakennusta joka viides turkulainen olisi työtön. On hyvä, että metallimiehellä on työpaikka ja hänen lapsellaan juustoa leivän päällä. Ja metallimiehen veroeuroilla ne humanistinkin hampaat paikataan.

Veroeurojen vuoksi telakasta pitää tykätä, vaikka siellä viime vuosikymmeninä rakennetut, kerta toisensa jälkeen maailman suurimmat loistoristeilijät ovat sellaisia helvetinkoneita, ettei niitä pitäisi maailmassa ollakaan.

Mutta jos Turusta ei enää tilata kelluvia hotelleja, niin mikä neuvoksi?

Turun elinkeinojohtaja Kalle Euro tunnustaa, että tulevaisuus on "sumea". Seudun elinkeinorakenteen on muututtava.

Kukaan ei tiedä, millaisten töiden tekijöistä parinkymmenen vuoden kuluttua on pula. Siksi korkeakoulutuksen merkitys korostuu. Suomessa pyritään valmistautumaan tulevaisuuden haasteisiin korkealla koulutustasolla.

Professori Alf Rehn povaa tässä lehdessä, että korkeakoulutuksen arvostus laskee, kun massat marssivat yliopistoon. Niin varmasti onkin. Muutos voi kuitenkin olla myönteinen. Tutkintotodistuksen, maisterin tittelin ja sulavan käytöksen sijaan ryhdytään arvostamaan sitä, mitä yliopistossa opitaan.

Korkeasti koulutettujen uskotaan olevan kekseliäitä ja oppivan nopeasti uutta – sitten kun viimein kirkastuu, millaisista osaajista on pula.

Yliopisto-opiskelijat pahoittelevat usein, ettei koulutus valmenna käytännön töihin. Käytännön oppeihin olisi kuitenkin turha tuhlata luento- tai seminaariaikaa. Ne vanhentuvat auttamatta. Siksi yliopisto-opetuksen ydin onkin tiedon hankkimisen ja analysoinnin opetteleminen sekä kriittinen ajattelu.

Yliopisto-opiskelijat tarvitsisivat kurssitusta pikemminkin sen hoksaamisessa, mitä he jo osaavat. Taidot pitäisi nykymaailmassa myös osata paketoida työnantajaa kiinnostavaan muotoon.

Onnistuneesti yliopistokoulutettu henkilö on kuitenkin vaikea saada ymmärtämään arvonsa. Hänen koulutuksensa kun on vuosia tähdännyt sen tosiasian sisäistämiseen, ettei hän todellisuudessa tiedä tai ymmärrä maailmasta paljoakaan.

Insinöörin koulutus on vuosikymmeniä ollut sopiva pätevyys pörssiyhtiön puikkoihin. Voisi siis olettaa, että esimerkiksi yhteiskunta- tai kauppatieteellisellä tai humanistisella koulutuksella pääsisi mihin vain.

ANNA-ELINA MATILAINEN