Toimitukselta
25.02.2016

Suuri suomalainen kertomus

Teksti:
Miikka Rusi

Yksi kuuluisimmista rock-myyteistä koskee ikää 27, sillä moni rockmusiikin legendaarisimmista hahmoista on menehtynyt juuri tuon pahamaineisen ikävuoden aikana. Täällä pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa myytti on kuitenkin hieman vieras. Meidän nuoret taiteilijamme itkevät televisiossa tai välittävät sosiaalisesti kestävää sanomaa kesäkumibiiseillä.

Suomalaisten eliniänodote on noussut niin ylös, että Tapio Rautavaaran poismeno hänen liukastuttuaan uimahallissa 64-vuotiaana tuntuu vauhdikkaalta ja vaaralliselta. On hankalaa kuvitella, että joku nykyisistä kotimaisista artisteista pääsisi hengestään pariisilaisessa hotellihuoneessa alle kolmekymppisenä, kuten rokkitähdille joskus kävi. Ennustus: yksikään Haloo Helsingin jäsenistä ei menehdy ennen eläkeikää. Robin ei ammu itseään haulikolla päähän. Isac Elliot ei riudu hautaan vakavassa heroiiniriippuvuudessa. 

Mikä on tietysti hyvä asia.

27-myytin tilalle on rakentunut kuitenkin aivan oma, suomalainen vastine, jossa taiteilijan kohtaloksi koituu Kanariansaaret. Tämän tarinan Kurt Cobain on Jamppa Tuominen – pullea, alkoholisoitunut oululainen iskelmätähti, joka kuoli hämärissä olosuhteissa Playa del Inglésissä marraskuussa 1998. 

Tarina on koskettava ja muistuttaa Olavi Virran kohtaloa. Täydellinen Ikaros-variaatio, jossa muututaan koko kansan sankarista tragikoomiseksi laulavaksi lihapullaksi.

Tuomisen myytti on vieläkin elossa. Kun Räjäyttäjät-yhtyeen Jukka Nousiainen oli jumissa rahattomana Kanarialla keväällä 2014, hän lähetti hätääntyneen vetoomuksen Suomeen: 

”En halua Jamppa Tuomisen kohtaloa.” 

Nousiainen sai lopulta kerättyä rahat paluulippuun c-kasettien ennakkomyynnillä, ja Suomeen laskeutumisen jälkeen Nousiaisen ura lähti todelliseen nousuun kohti kulttisuosiota.
Viimeisimmässä Hymy-lehden numerossa käsiteltiin jälleen Jampan kohtaloa. Aihe on klassikko Hymylle ja Seiskalle – se on samanlainen tae isosta myynnistä kuin talvisotaliite iltapäivälehdelle. Selitys takuusuosiolle löytyy kansallisidentiteetistä. Kun käsittelemme Kanaria-myyttiä tai sotia, prosessoimme samalla suomalaisuutta itsessämme. 

Playa del Inglés ja ajopuuteoria ovat kipupisteitä suomalaiskansallisen kertomuksen ytimessä ja näin ollen se, mitä ”Jamppa Tuomiselle TODELLA tapahtui” Kanarialla, määrittelee keitä me suomalaiset oikeastaan olemme. 

Suuret kertomukset ovat ehkä sittenkin vielä elossa.

Kirjoittaja uskoo Jampan siskon versiota tapahtumista.