Pääkirjoitus
02.10.2014

Tehkäämme ihminen

Kuvitellaan, että uusia yliopisto-opiskelijoita ei enää jostain syystä ilmaantuisi ja niitä täytyisi rakentaa. Pelkkä ruumis ei tietenkään riittäisi, vaan tarvittaisiin myös persoona. Vaan mistä sille saataisiin ainekset? Tietenkin stereotyypeistä.

Lavallinen Cabernet Sauvignonia sekä toinen mokoma Berliinin reissuja ja avot, saamme humanisteja. Muistakaa reflektoida paljon, maisteroitua hitaasti ja kätkeä korkealentoiset suosikkiopuksenne kauhtuneeseen Kånkeniin. Vähätelkää itseänne hieman, niin olette valmiit.

Toiselle porukalle paljon burberryä ja nopeasti kasvavaa itsevarmuutta, LinkedIn-profiilit jo päiväkodista. Raskasta bilettämistä ja kovaa yhteishenkeä. Puput, tulkaa yhteen: aamukasin luennolla nukahtaessannekin muistatte olevanne kauppatieteilijöitä.

Sitten olisi tällainen koneiden ja kaavioiden keskellä majaileva eliö, jolle funktiot ovat kuin vettä vain ja joka täyttää vaatekaappinsa bofferimiekoilla. Tavataan niin metsässä kuin piuhaviidakossakin. Ei pidä meteliä itsestään, mutta naureskelee laskutaidottomille. Hypoteesi osuu oikeaan: luonnontieteilijähän siinä.

Yksinkertaistaminen on tunnetusti hauskaa – tiettyyn pisteeseen asti. Aika moni suomalainen istuu joskus saunassa, mutisee perkelettä ja ottaa naukun Koskenkorvaa. Harva meistä kuitenkaan tekee sitä koko ajan.

Stereotypiat ovat hataria aitoja, joihin mieli nojaa, kun se ei saa tukevampaa otetta todellisuudesta. Yllä mainitut alakohtaiset oletukset pitävät kutinsa korkeintaan pintatasolla. Silti ne jylläävät vahvoina mielen pohjalla etenkin silloin, kun olemme epävarmoja itsestämme ja haluamme syleillä ryhmäämme.

Tieteenalojen herättämistä mielikuvista kannattaa silti puhua, sillä kliseet eivät ole vain opiskeluaikojen pikkukivaa. Mielikuvilla luodaan ammatillisia identiteettejä ja muovataan samalla yhteiskunnan valtasuhteita. Näitä suhteita ei kannata etsiä opetusohjelmasta. Ne paljastuvat pienemmistä yksityiskohdista, kuten siitä, kenet koetaan hassutteluvideoilla ja illanistujaisissa pottuilemisen arvoisiksi – eli vertaisiksi.

Opiskelijan minäkuva vaikuttaa tulevan ammattilaisen uskottavuuteen ja statukseen. Harvassa paikassa asiasta ollaan niin tietoisia kuin lääketieteellisessä tiedekunnassa, jossa asiantuntijuuteen kasvattaminen on monia muita tiedekuntia päämäärätietoisempaa toimintaa.

Lääketieteen opiskelijat ovat eräänlaisia mielikuvakuninkaita. Mikään muu opiskeluala ei herätä niin paljon intohimoja, kateutta ja osin perättömiäkin odotuksia niin yliopiston sisällä kuin ympäröivässä yhteiskunnassakin. Lääkäreistä on jokaisella mielipide.

Kävimme tutustumassa medisiinareihin, jotta emme olisi huhupuheiden varassa.

Lauri Hannus
tyl-paatoimittaja@utu.fi