Pääkirjoitus
01.02.2012

Vaalipuhetta

Tämä lehti ilmestyy aivan presidentinvaalien toisen kierroksen korvalla. Oli lopputulos mikä tahansa, moni varmaan huokaisee helpotuksesta. Vaaleilta saadaan taas hetkeksi rauha – kunnes kampanjointi syksyn kuntavaaleihin käynnistyy.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana ei ole voinut välttyä tunteelta, että politiikkaa puhutaan nyt enemmän kuin koskaan mediaani-ikäisen yliopisto-opiskelijan elinaikana.

Kevään eduskuntavaalien ja perussuomalaisten nousun sanotaan palauttaneen politiikan politiikkaan. Presidentinvaalikampanjat käynnistyivät pian eduskuntavaalien ympärillä käydyn keskustelun laannuttua.

Silti ylioppilaskunnissa ehdittiin pitää vielä edustajistovaalit kaksien valtakunnallisten vaalien välissä. Monelle kuntalaiselle koko ruljanssi jäi epäilemättä etäisiksi tai jopa näkymättömiksi, mutta ylioppilaslehden toimituksesta katsottuna se moninkertaisti yhteiskunnallisen keskustelun määrän.

Presidentinvaalien ympärillä käyty mediasirkus ei tietenkään ole missään suhteessa valittavan henkilön tulevaan valtaan – sehän rajoittuu lähinnä hallituksen kanssa hoidettavaan ulkopolitiikkaan.

Presidentinvaalit ovat kuitenkin sirkus, josta harva tahtoo luopua. Suora kansanvaali, jossa vastakkain ovat henkilöt, eivät puolueet, on politiikkaa yksinkertaistetussa ja viihdyttävässä muodossa. Presidentin rooli "arvojohtajana" antaa äänestäjälle luvan keskittyä konkreettisten ratkaisuehdotusten sijaan ehdokkaan maailmankatsomukseen ja presidentin tuleva edustustehtävä oikeuttaa takertumisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Presidentin valtaoikeuksien vähäisyys tai keskustelun viihteellisyys ei kuitenkaan tee puheesta tyhjänpäiväistä.

Presidentinvaalit ja viime eduskuntavaalit olivat ensimmäisiä vaaleja, joissa sosiaalisella medialla oli merkittävä rooli. Esimerkiksi Facebookissa aktiivisimmin kampanjoivat ketkäpä muut kuin toiselle kierrokselle tiensä selvittäneet Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Etenkin Haaviston ympärille luotua nostetta kiitetään onnistuneesta verkkokampanjoinnista.

Perinteisessä mediassa suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on ollut kahtalaista. Toisaalta verkko tarjoaa ehtymättömän uutisaitan: kirjoitetaan uutisia siitä, mistä verkossa juuri nyt vaahdotaan. Toisaalta lehtien kolumneissa on keskitytty paheksumaan sosiaalisen median turhaa hölinää ja tyhjästä paisuvia kuplia – joita perinteinen media paisuttaa ja hyödyntää.

Molempia suhtautumistapoja voi kuvata laiskoiksi. Demokratian ja keskustelukulttuurin eittämättömän muutoksen äärellä ei kannata käpertyä siilipuolustukseen. Uusi media on demokratisoinut sitä, kenellä on mahdollisuus nostaa aiheita yleisen keskustelun aiheeksi. Vaalien vuosi on osoittanut, että halua vaikuttaa yhteiskuntaan löytyy.

ANNA-ELINA MATILAINEN

tyl-paatoimittaja@utu.fi