Pääkirjoitus
16.12.2013

Valon vaihtoehto

PimEydessä on se ongelma, ettei siitä saa kuvaa. Valon puutetta ei voi vangita kunnolla. Olematonta ei saa ansaan. Musta valokuva on yhtä kuin valottamaton, todellisuuden kanssa kohtaamaton tyhjä taulu. Hämärä pitää omansa.

Pimeyttä pitääkin lähestyä suhteessa kirkkauteen. Varjo voi olla syvä, vaikka se sisältäisi paljon valoa, kunhan muu ympärillä hohtaa hanakammin. Ja toisaalta se, mitä luulemme pimeydeksi, on sitä aika harvoin. Valo pilkkii aina jostain ja saa meidät etsimään lohtua silmälapuista.

Tämän numeron teemaksi valikoitui vuodenajalle uskollisesti pimeys. Käänsimme valokeilaa ja seurasimme varjon rajalla tapahtuvia liikkeitä. Kansiartikkelissamme jututimme valosaasteen tutkijaa Janne Rinnettä (s. 12), henkilöjutussamme taas tavataan tummanpuhuvan musiikin ja stadionien wattikimaran välissä operoiva tutkija Kimi Kärki (s. 14).

Pimeä voi ahdistaa, mutta sitä myös tarvitaan. Toimittajamme Milla Ikonen summaa asian oivasti: "Ihmismielen voi mataloittaa valon puuttumisen ohella myös se, ettei valoa pääse pakoon." Pimeys on totuttu liittämään uskonnollisessa ja kulttuurisessa mielessä pahaan, mutta kytkös on virheellinen. Ainainen valo ei ole taivaallista; ihmiseläin tarvitsee liukuman molempia päitä.

Edes maailmankaikkeutta – todellisuutta itseään (s. 11) – ei näe ilman pimeyttä. Tämän tietävät tähtitieteilijöiden kaukoputket, jotka ovat karanneet hämärän helmoissa kauas asutuskeskuksista.

Tammikuussa valo alkaa taas voittaa, ja samalla lehtemme luo nahkansa. Käsissäsi oleva lehti on viimeinen nykyformaatilla ilmestyvä Turun ylioppilaslehti. Ensi vuonna lehti painetaan kerran kuukaudessa nykyistä paksumpana aikakauslehtenä. Lisää muutoksista sivulla 7.

Vuoden lopussa ja uudistusten kynnyksellä pitäisi kai osata summata jotain olennaista. Onneksi syvimmät elämänohjeet eivät yleensä ole kovin monimutkaisia. Kulttuurisivuille haastattelemani Ringa Manner, alias The Hearing kertoo, miten hän haluaa hieman surullisesta musiikistaan huolimatta saada aina kohtaamansa ihmiset hymyilemään. Välineenä voi toimia vaikkapa hieman odottamaton vitsi.

Tylkkäri haluaa menetellä samoin. Uudistumme, jotta ehtisimme tehdä enemmän lukijamme eteen.

Yllättääkin.

Lauri Hannus

tyl-paatoimittaja@utu.fi