Toimitukselta
24.08.2016

VR, teet meille hyvää

Jokaisen pitäisi välillä matkustaa junalla, joutua istumaan tuntematonta vastapäätä ja myöhästyä tunteja. Muiden ihmisten sietäminen pakottaa tarkistamaan asenteensa.

Istun junassa kahden hengen työskentelykopissa ja vastapäätä istuu nainen. Katsomme molemmat puhelimiamme, mutta nainen ei jaksa pysyä virtuaalisesti maailmassa.

Sarah avaa keskustelun. Hän on Uudesta-Seelannista ja työmatkalla, Suomessa ensimmäistä kertaa.

Aloitamme ehkä Donald Trumpista, pohdimme Pokémon Gota ja vertailemme äitiysrahamalleja. Keskustelu katkeaa aina, kun harmaassa peltomaisemassa näkyy traktori tai viljalaatu vaihtuu. Sarah yrittää ottaa valokuvia, hän on maatalousalalla. En osaa kertoa viljelytavoista juuri mitään.

Sarah pohtii millenniaalien aikakäsitystä ja mainitsen, että teen sukupolvien eroista juuri juttua. Hänellä on artikkeli, joka minun kuulemma ehdottomasti pitää lukea. Illalla sähköpostiini kilahtaa valokuvia. Sarah on löytänyt lehden matkalaukustaan ja kuvannut jokaisen sivun.

Kuukautta myöhemmin istun junassa, joka seisoo kolme tuntia sähkövian vuoksi. Jatkoyhteys menee, mutta VR tarjoaa taksin. Niin istun seuraavat tunnit autossa tiiviisti tuntemattomien ihmisten ja koiran kanssa. Kuski on valinnut radiokanavan ja kuuntelemme kerta toisensa jälkeen paikallisia uutisia.

Seuraavalla matkalla yksi humalainen mies pitää koko vaunua hereillä läpi yön. Mies soittaa vaimolleen puheluita, ja karikolla olevan parisuhteen asetelma selviää pikkuhiljaa kaikille meille. Haluaisin ehkä lukea verkkouutisia, mutta mietin tahtomattani koko ajan, pitäisikö Paulan ottaa Jorma vielä takaisin.

Toimittajalle sattuma tarkoittaa sitä, että onkin yhtäkkiä töissä. Ei maailmaa voi havainnoida suunnitelmallisesti, kahdeksasta neljään juuri silloin, kun toimituksellisesti olisi paras hetki. Mutta on herättely tervettä muillekin.

Ihmisen on hyvä olla välillä sattuman varassa ja liian lähellä muita ihmisiä, vaikka se tarkoittaisi kiusallisuutta, epämukavuutta tai myöhästymisiä. Kaikkein parasta se on arjessa ja odottamatta, ei silloin kun on muutenkin valmistautunut reppu-reissaamaan ja avoin yllätyksille.

Yllättävissä tilanteissa ihminen on hetken avuton ja alttiina. Silloin on pakko sietää muita ja ottaa vastaan muitakin kuin itse valikoimiaan seuralaisia, reittejä ja puheenaiheita. Ja se tekee hyvää.

Wilhelmiina Palonen

Kirjoittaja on toimittaja, joka suosii DuettoPlus-vaunun paikkaa numero 207.