Pääkirjoitus
26.02.2009

Ylioppilaat – studenterna

Vanhan ylioppilastalon valtaus Helsingissä vuonna 1968 on noussut taas mieliin, kun opiskelijat ovat liikkeellä uutta yliopistolakia vastaan. Vuoden 1968 tapahtumia ja Suomessa varsinkin Vanhan ylioppilastalon valtausta on viime aikoina nostalgisoitu.
Vanha vallattiin uudelleen viime syksynä, kun edellisestä valtauksesta tuli kuluneeksi 40 vuotta. Uudet valtaajat käyttävät mieluummin sanaa "haltuunotto", sillä mistään laittomasta valtauksesta ei suinkaan ollut kyse. Mutta kuvastaako retorinen ero kahden opiskelijaliikkeen eroavaisuuksia muillakin tasoilla?

Pienestä opiskelijapiiristä valtakunnalliseksi "radikaaliksi" opiskelijaliikkeeksi kasvanut liike on hajanainen, monimuotoinen ja hyvin käyttäytyvä.
Uutta yliopistolakia, jonka väitetään olevan suurin muutos yliopistoissa sitten niiden perustamisen, vastustetaan maltillisesti marssimalla ja neuvottelemalla – ja hyvä niin.
Uuden ylioppilasliikkeen tavoitteena on avata keskusteluyhteys päättäjien ja yliopistolaisten välille. Tässä he ovat jo onnistuneetkin. Toinen merkittävä onnistuminen on opiskelijoiden ja yliopistojen henkilöstön lähentäminen toisiinsa. Yliopistolaiset tekevät vihdoin asioita yhdessä, kun liikkeen tapahtumissa käy myös henkilökuntaa professoreista tutkijoihin.

Valtakunnallisten lehtien toimittajat tuntuvat toivovan toista. He haluaisivat luoda uutta myyttiä opiskelijoista radikaaleina yhteiskunnallisina toimijoina. Se on vain toive. Uusi opiskelijaliike ei tule radikalisoitumaan lain toiselle puolen.
Helsingissä vallattiin viime viikolla myös osa yliopiston hallintorakennuksesta. Siellä oltiin siivosti ja aamulla keskusteltiin rehtorin kanssa. Ja tämä juuri oli rauhallisen valtauk­sen tavoite: päästä keskustelemaan yliopistolaista yliopiston hallinnon edustajien kanssa ja muistuttaa heitä siitä, että yliopistolaki on yliopistolaisten mielestä väärin tehty.

Useat toimittajat odottivat jotain muuta. He halusivat skuupin, he halusivat kirjoittaa historiaa. Heitä haluan muistuttaa siitä, että juuri nythän he voivat kirjoittaa historiaa. Vuoden 1968 Vanhan valtaus ei sekään ollut aivan sellainen kuin nostalgisoiduissa muistoissa uskotellaan. Mielikuvamme vuoden 1968 valtauksesta on luonut sama sukupolvi, joka sen toteutti. Kuten Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta totesi Suomen Kuvalehdessä (23.11.2008): "Aika pitkälti se sukupolvi, joka synnytti vuoden 1968 tapahtumat, synnytti myös myytin itsestään ja omasta erinomaisuudestaan."
Pitää muistaa, että nämä silloiset "radikaalit" Vanhan valtaajat myös siivosivat rakennuksen ennen poistumistaan, kuten nytkin. Ero vuoden 1968 ja 2008 opiskelija-aktivistien välillä ei välttämättä ole niin suuri, kuin edellinen sukupolvi vähättelevästi väittää.

Jani Sipilä

Turun ylioppilaslehti 4/2009 (27.2.)