Reportaasit
27.11.2015

Ikuisesti oppositiossa

Teksti:
Sakari Muurinen
Kuvat:
Charline Madini

Maahanmuuttopolitiikka jakaa ruotsalaisten mielipiteitä. Tapasimme ruotsidemokraatin, johon edes omat veljet eivät suostu pitämään yhteyttä.

”Maahanmuutolla on negatiivinen vaikutus koko ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Se aiheuttaa asunto-ongelmia ja jumiuttaa terveydenhuollon sekä oikeuslaitoksen”, sanoo vakavailmeinen Stefan Olsson.

Olsson istuu Landskronan kaupungintalolla ruotsidemokraattien siivessä. Aulan ikkunasta avautuu näkymä satama-altaalle, jonka takana erottuu jäänteitä kaupungin loisteliaasta menneisyydestä. Noin 30 000 asukkaan kaupunki oli aikanaan Ruotsin johtava laivanrakennuskeskus.

Nyt, tuhansia työpaikkoja myöhemmin, kaupunkia kutsutaan Ruotsin Baltimoreksi.

Rikollisuus on maan korkeinta ja työttömyysluvut huitelevat miltei 15 prosentissa, kun koko maassa työttömyys on keskimäärin alle kahdeksan prosenttia. 

Kaupunki tunnetaan myös kantaväestön ja maahanmuuttajien välisistä yhteydenotoista.

Olsson on kaupungin varapormestari ja paikallisen ruotsidemokraattien piirijärjestön puheenjohtaja. Hänen puolueensa sanoma kerää päivä päivältä suurempaa kannatusta.

Vuoden 2014 vaaleissa Landskronasta tuli kansankodin ruotsidemokraattisin kunta. Puolue kaappasi yli 20 prosenttia valtuustopaikoista. Toimittajat ympäri maata juoksivat pyytämässä haastatteluja Olssonilta.

Olssonin mukaan kannatuksen kasvu kertoo siitä, että kansalaiset ovat huolissaan Ruotsin tulevaisuudesta.

”Kaikki on hajoamassa käsiin. Hälytyskellot soivat tälläkin hetkellä.”

Olssonin mukaan kaupungin ongelmat alkoivat 1990-luvun puolivälissä. Bosnian sodasta saapuneita pakolaisia majoitettiin irtisanottujen telakkatyöntekijöiden jäljiltä jääneisiin tyhjiin asuntoihin.

”Tämän seurauksena muodostui rinnakkainen yhteiskunta. Rikollisuus kasvoi ja pelko kantaväestön keskuudessa lisääntyi.”

Olsson ei itse puhu englantia, vaan mukana on hänen puoluetoverinsa Ulf Karlsson, joka tulkkaa.

Karlsson on asunut ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Libanonissa, yli 30 vuotta. Hän kertoo järkyttyneensä palattuaan Ruotsiin vajaa 10 vuotta sitten.

”Aikaisemmin en ollut edes kiinnostunut politiikasta, mutta nykytilanne sai minut aktivoitumaan.”

Hän kertoo pohtineensa puolueeseen liittymistä yli vuoden, kunnes hän vakuuttui siitä, että puolue ei ole kytköksissä uusnatseihin tai rasismiin.

Puolue onkin ollut jatkuvien rasismisyytösten kohteena. Monet puolueen jäsenet ovat nostattaneet kohuja rasistisilla kirjoituksilla sosiaalisessa mediassa. Sama on tapahtunut Suomessa perussuomalaisten kohdalla. 

Tukholman Suomi-instituutin johtaja Anders Eriksson on työskennellyt aiheen parissa. Hänen mukaansa puolueiden historiat eroavat toisistaan. Perussuomalaiset on syntynyt Suomen Maaseudun Puolueen raunioille, ruotsidemokraatit ovat olleet aikaisemmin kytköksissä uusnatseihin.

Erikssonin mukaan puoluejohto on viime vuosina puhdistanut rivejä. Puheenjohtaja Jimmie Åkesson on yrittänyt kovasti kiillottaa puolueen kansikuvaa hallituskelpoiseksi. Pahimmat möläyttelijät on erotettu, ja syyskuussa puolue sulki ulos liian radikaaliksi koetun nuorisoliiton.

[Timo] Soinihan (PS) ei ole uskaltanut tehdä tätä Suomessa”, Eriksson toteaa.

Hän sanoo, että puolueissa on silti paljon yhteistä. Molemmat keräävät kannatusta maahanmuuttokriittisellä politiikalla.

”Molempien äänestäjäkunta muistuttaa toisiaan hyvin paljon. Siellä on tyytymättömiä ihmisiä, jotka pelkäävät globalisaatiota ja digitalisaatiota.”

Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund on  Erikssonin kanssa samoilla linjoilla.

”Puolueilla on yhteneväisiä elementtejä toiminnassaan ja ideologiassaan, mutta juuret ovat erilaiset.”

Hän sanoo, että yhteneväistä on oman kansakunnan korostaminen ja maahanmuuttovastaisuus. Se, mitä Suomessa kutsutaan kriittisyydeksi.

”Ruotsidemokraattien juuret ovat selkeämmin rasistisessa liikkeessä, kun taas perussuomalaiset kumpuavat kansa vastaan eliitti -perinteestä.”

Molemmat puolueet ovat nousseet merkittäväksi poliittiseksi voimaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka yhtäläisyyksiä löytyy paljon, niin Grönlundin mukaan kannatus kumpuaa eri asioista.

”Ruotsissa maahanmuutto on paljon laajamittaisempaa kuin Suomessa parhaissa ajatuksissakaan. Ruotsissa muut puolueet ovat olleet haluttomia keskustelemaan tästä ja ruotsidemokraattien kannatus on syntynyt vastareaktiona tälle.”

Hän sanoo, että Suomessa puolestaan yhteiskunnan murros on tuottanut joukon ihmisiä, jotka kokevat että heidän osuutensa yhteiskunnan varallisuudesta on huonompi kuin pitäisi.
”He kaipaavat turvallista 1980-luvun Suomea, jossa asiat olivat aika staattisia. Osa heidänkin kritiikistään toki kohdistuu maahanmuuttoon.”

Myös Eriksson huomauttaa, että ruotsidemokraattien yhteiskunta-analyysi on huomattavasti yksinkertaisempi kuin perussuomalaisten. 

”Heille tämä maahanmuuttokysymys selittää kaikki ongelmat.”

Ruotsidemokraatteja kritisoidaankin usein yhden asian liikkeeksi. Varapormestari Olssonin mukaan asia on oikeastaan päinvastoin.

”Voisi sanoa, että kaikki muut puolueet ovat yhden asian liikkeitä. He ottavat rahaa terveydenhuollosta, koulutuksesta ja vanhuksilta. Rahat menevät yhteen asiaan, maahanmuuton kuluihin.”

Ruotsidemokraattien nousu suureksi puolueeksi on saanut maan poliittisen järjestelmän sekavaan tilaan.

Vanhoista blokeista kumpikaan – ei sosiaalidemokraattinen eikä porvari-allianssi – onnistunut saamaan viime vaaleissa enemmistöä valtiopäiville. Siispä maassa on sosiaalidemokraattien johtama vähemmistöhallitus.

Puolueiden yhteistyö vanhojen blokkirajojen yli on vähintäänkin haastavaa. Nimellisestä vaa’ankieliasemasta huolimatta muut puolueet ovat haluttomia tekemään yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

Vanhojen puolueiden ratkaisu tilanteeseen on ollut se, että oppositiossa oleva porvari-allianssi on pidättäytynyt äänestämästä tärkeissä kysymyksissä.

Olssonin ja Karlssonin mukaan tämä on lähtökohtaisesti median vika.

”Todellisuudessa teemme kulisseissa paljonkin yhteistyötä kokoomuksen kanssa, mutta asiaa ei uskalleta sanoa julkisesti”, Olsson sanoo.

Suomi-instituutin Erikssonin mukaan näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että ruotsidemokraatit olisivat pääsemässä pois poliittisesta paitsiosta. Käytännössä ainoa tapa olisi saada yksinkertainen enemmistö valtiopäiville.

”Ja se ei ikinä tule tapahtumaan”, Eriksson sanoo.

Grönlundin mukaan tilanne on hankala eritoten siksi, että ruotsidemokraatit kykenevät näyttäytymään ainoana todellisena oppositiona.

”On ihan selvää, että hallituksen linjaan tyytymättömät helposti valitsevat ruotsidemokraatit.”

Olsson kertoo, että ruotsidemokraattina ei ole ainoastaan poliittisessa paitsiossa, vaan monella on vaikeuksia myös siviilissä.

”Minun omat veljeni eivät esimerkiksi suostu pitämään minkäänlaista yhteyttä.”

Myös Karlsson sanoo, että sukulaiset varoittivat häntä, kun hän suunnitteli liittyvänsä puolueeseen.

”Muutama vuosi sitten en olisi uskaltanut kävellä ruotsidemokraattien takki päällä ulkona, nyt tilanne on kuitenkin jo parempi.”

Erikssonin mukaan maahanmuuttopolitiikka on jakanut kansan hyvin vahvasti kahteen leiriin. 

”Myös nykyisen politiikan kannattajien määrä on kasvanut. Tämä näyttäytyy esimerkiksi siten, että monet haluavat tehdä vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa.”

Grönlund puolestaan sanoo, että kahtiajakautumisesta ei kannata puhua, koska suurin osa kansasta kannattaa edelleen laajamittaista maahanmuuttoa.

”Suomessa voidaan enemmän puhua kahtiajakautumisesta, koska meillä puntit ovat enemmän tasan.”

Yhtä kaikki, Ruotsissa näkemyserot ovat niin kaukana toisistaan, että minkäänlaista dialogia on hyvin hankala saada aikaan.

Karlssonin ja Olssonin mukaan tämäkin on median aikaansaannosta. 

”Journalistit maalaavat meistä sellaisen kuvan, että olemme epäluotettavia ja yhteistyö kanssamme olisi jotenkin väärin”, Karlsson sanoo.

Olsson kertoo, ettei ole tutustunut perussuomalaisten ohjelmaan tarkemmin, mutta kertoo ymmärtävänsä, että myös Suomessa on huoli maahanmuuton aiheuttamista ongelmista. 

Häntä myös kiinnostaa, miten puolue on raivannut tiensä hallitusvastuuseen. Ilme vakavoituu, kun hän kuulee kannatuksen miltei puolittuneen vaalien jälkeen.

”Näin populistisille puolueille usein käy, mutta me aiomme pitää arvoistamme kiinni.”

Grönlund tiivistää asian siten, että populistipuolueen on muutettava retoriikkaansa tullakseen vastuunkantajapuolueeksi, jolloin heidän kannattajansa ehkä pettyvät. Jos retoriikkaa ei puolestaan muuteta, niin heidän sanojensa ja tekojensa välillä on ristiriita. 

”Molemmat ovat vaikeita vaihtoehtoja.”